Kurkien muuttohuudot kuuluivat pellolta sukutalon seinien sisälle, kun lueskelin Kuusamon historiasta kertovia kirjoja syksyisenä lauantaina. Jos sähköpyörät ovat nyt olleet puheenaiheena valtion budjettiriihessä, niin 60 vuotta sitten täällä Koillismaan ylängöllä on laskeskeltu, että mitä maksaa erilaisten sähkölaitteiden käyttö tavalliselle maatilataloudelle.
Koillis-Pohjan Sähkön vuonna 1960 julkaiseman ilmoituksen mukaan vuositasolla sähkölieden käyttö ainoana keittovälineenä maksoi 15 600 markkaa, moottorikäyttöinen jääkaappi 3 900 markkaa ja sähköpölynimuri puolen tunnin vuorokausikäytöllä 950 markkaa. Lehmien lypsykoneen käyttö kahdeksalle lehmälle puolestaan arvioitiin kustantavan 1 500 markkaa vuodessa.
Kuusamon kylien sähköistäminen eteni vuosien saatossa. Samoina sodan jälkeisinä vuosikymmeninä eteni myös pohjoisen Suomen jokien valjastaminen voimalaitoskäyttöön sähkön tuottamiseksi. Kuusamossa kamppailu koskista oli ainakin kahden voimalaitoksia suunnitelleen voimayhtiön, koskiosuuksien omistajien ja koskien suojelijoiden välinen.
Lopullinen koskirauha Kuusamoon laskeutui vasta 1987, kun eduskunta laati koskiensuojelulain, jolla Kitka- ja Oulankajokien kosket saatiin voimalaitosrakentamiselta lailla suojeltua.
Kaivossuunnitelmista Kitka-Ruka-Oulanka alueelle on käyty kamppailua ainakin 2000-luvun alkupuolelta asti. Kun muutin takaisin kotiseudulleni Kuusamoon seitsemän vuotta sitten, kaivosasiat olivat kovasti pinnalla. Ajattelin luottavaisena, että eivätköhän Kuusamon päättäjät tämmöisen maalaisjärjelläkin selvän asian nopeasti ratko.
Ja kyllähän he ratkoivat. Kaupunki päättäjineen yhdessä kuusamolaisten elinkeinojen ja asukkaiden kanssa teki maankäytön suunnittelutyön luonnonvarojen kestävälle käytölle Kuusamossa. Strategisella yleiskaavalla valtuusto sinetöi alueen, jonne kaivoksilla ei katsota olevan asiaa, mukaan lukien Kitkajoen rantapenkat (Juomasuo).
Ei kelvannut kuusamolaisten kompromissina syntynyt sopu ja demokraattinen päätös yhdelle kaivosalan yritykselle. Alueen elinkeinojen kannalta tärkeää on toimintaympäristön vakaus.
Kunnan tärkein elinkeinopoliittinen ohjauskeino on maankäytön suunnittelu. Kyllä sellaisia pitkäaikaiseksi tarkoitettuja yhdessä tehtyjä linjauksia tulisi lähtökohtaisesti kunnioittaa ihan jokaisen toimialan tasapuolisesti. Kaivosalalla ei tule olla etuoikeusasemaa suhteessa muihin paikkasidonnaisiin elinkeinoihin.
Nopeimmillaan kaivosrauha voi laskeutua Kuusamon tärkeiden vesistöjen rannoille piankin, jos eduskunta saa kaivoslain remontin hyvin tehtyä vuoden loppuun mennessä. Toivottavasti seuraava kaupunginvaltuusto puolestaan remontoi kaava-asiat kaivosalan valitukset kestävään kuntoon.
Sähköä on riittänyt kuusamolaisten jääkaappeihin ja imureihin, vaikka ei voimaloita rakennettukaan Oulankajoen ja Kitkajoen koskiin. Samoin riittää akkumetalleja suomalaisten sähköpyöriin, vaikka Juomasuon esiintymää Kitkajoen rannalta ei kaivetakaan ylös. Kitka- ja Oulankajokien tehtävä on ladata ihmisten henkisiä akkuja ja tuoda leipää paikallisten pöytään tulevinakin vuosisatoina.
Koillis-Pohjan Sähkön kuutisenkymmentä vuotta sitten julkaistussa lehdessä kerrottiin myös tuoreista malmivaltauksista Kitkalle. Toivottavasti 60 vuoden päästä kurjet yhä huutelevat pellolla ja sukutalossa historiaa lukevat voivat laskea, että onpa jo pitkään kestänyt tämä Kuusamoon saatu kaivosrauha.
PS. Mainitut markat ovat vanhoja markkoja ennen 1963 vuoden rahareformia, jonka jälkeen sata vanhaa markkaa vastasi yhtä uutta markkaa.