Kolumni

Anna Kantolan kolumni: Kittilästä oppia kaivosasioihin?

Kittilän kunta on hyvässä vedossa, väkiluku kasvaa ja paikallisten pankkitilit pullistuvat matkailun ja kaivosalan menestyksen kyljessä. Kittilään vedotaankin usein, kun halutaan perustella sitä, miten matkailu ja kaivostoiminta voivat toimia samalla paikkakunnalla rinta rinnan.

Uskon, että tämä on mahdollista muuallakin, kunhan etäisyys toimialojen ydinalueiden välillä on riittävä ja sijainti muiden maankäytön intressien kuten muiden elinkeinojen ja luontoarvojen osalta siedettävä. Kittilässä tuo sopiva etäisyys tuoreen tutkimuksenkin mukaan on tällä hetkellä 27 kilometrin matka linnuntietä Levin huipulta kaivokselle. Lähimpään kansallispuistoon kaivokselta on lähes 40 kilometrin matka.

Kuusamossa Juomasuon kaivospiiri sijaitsee alle 1 kilometrin päässä Kitkajoesta, 8 kilometrin päässä Oulangan kansallispuistosta ja Rukan edustan kaivospiirit noin 3 kilometrin päässä matkailukeskuksesta. Tutkimusten ja selvitysten mukaan, kyseiset kaivospiirit sijaitsevat liian lähellä muille elinkeinoille ja asutukselle tärkeitä toiminta-alueita ja luontoarvoiltaan ainutlaatuista Kitkajokea koskineen.

Kittilässä kaivos aikanaan perustettiin kunnan myötävaikutuksella, kaivos oli kunnan elinkeinopoliittisten linjausten mukainen, toivottu ja odotettu työllistäjä. Samaan aikaan kunta kuitenkin ohjasi kaavoituksella kaivostoimintaa ja malminetsintää pois alueilta, joihin sitä ei ole elinkeinopoliittisista ja luontoarvojen näkökulmista haluttu, esimerkiksi Aakenustunturin ja Kätkätunturin alueilta. Kaavoitusohjaus on toteutettu Kittilässä, ei suorilla kielloilla, vaan merkitsemällä alueita muuhun käyttöön.

Kittilässäkään kaivostoimintaa ei siis hyväksytä kaikkialle kunnan alueille, niin kuin ei Kuusamossakaan. Kittilän kunta esimerkiksi paraikaa vastustaa malminetsintää Levin läheisyydessä. Kittilän kunta toteaa malminetsintälupahakemuksesta tekemässään valituksessaan, että malminetsintälupa ja mahdolliset jatkoluvat aiheuttavat alueen muille elinkeinoille merkittävää epävarmuutta. Kuukerin alue, jossa on 1950-luvulla ollut pienimuotoista kaivostoimintaa, sijaitsee noin 2,5 kilometrin päässä Leviltä.

Kuusamossa malminetsintälupahakemuksia varten tehdyt varausalueet puolestaan kattavat jo yli 90 000 hehtaarin suuruisen alueen, vertailun vuoksi pinta-ala on saman suuruinen kuin koko Kuusamon yhteismetsän pinta-ala. Yksityisten maanomistajien on syytä olla valppaana, sillä jo pelkkä tietoisuus malminetsinnästä alueella, voi vaikuttaa maan ja kiinteistöjen arvoon, vaikka vain harvoista kairauksista kaivosta syntyykään. Kaivostoiminnan osalta kaivoslaissa todetaan, että valtioneuvosto voi myöntää oikeuden käyttää toiselle kuuluvaa aluetta kaivosalueena. Maanomistajan kannalla on siis merkitystä ja kanta kannattaa ilmaista prosessin kaikissa vaiheissa.

Kuusamossa kaupunki teki vuosien valmistelun jälkeen strategisen yleiskaavan, jolla yritettiin estää kaivostoiminta matkailun ydinalueilla ja luontoarvoillaan tärkeissä paikoissa, kuten Kitkajoen rantapenkalla ja muiden tärkeiden vesistöjen rannoilla. Kaavatekniikka petti, ja nyt joudutaan miettimään parannellaanko kaavaa vai jättääkö kunta vain sitten kaivosalueen kaavoittamatta ja rakennusluvat myöntämättä, jos niitä joskus yritetään Kitkajoen läheisyyteen tai Rukan edustalle hakea. Eihän meistä kukaan saa taloakaan rakentaa minne pelkästään mieli tekee ja maata omistaa, vaan sinne minne se kunnan mielestä on sopivaa.

Vai pitäisikö ehkä sittenkin lähteä valmistelemaan Lex Kitkajokea? Hallitusohjelma näyttää ainakin olevan suotuisa kunnan kaavoitusaseman vahvistamiselle kaivosasioissa. Ja kuusamolaisilla on vielä paljon perinnetietoa tallella siitä, miten tärkeimmät vesistöt suojellaan lyhytnäköiseltä rahantavoittelulta tuleville sukupolville.