Kolumni

Anna Kantolan kolumni: Maanalaisen kaivoksen ongelmat

-

Jos et ole vielä vieraillut niin sanotulla ”Käylän geologisella tutkimusasemalla”, niin käyhän tutustumassa tosiasialliseen tilanteeseen paikan päällä. Ennen lähtöä kannattaa vilkaista Latitude Cobalt 66:n nettisivuja.

Ensisilmäyksellä sivujen perusteella toiminta vaikuttaa ihan aktiiviselta, melko ammattimaiselta, jopa suurelta. Kun käännyt viitostieltä Käylään, noin viiden kilometrin jälkeen näet oikealla entisen sahan alueen. Tyhjähkö iso piha on aidattu ja entisen sahan pientä toimistoa on vähän rempattu. Kontrasti nettisivujen ja lehtiuutisten muodostamien mielikuvien ja yhtiön fyysisen toimintaympäristön välillä on mielestäni silmiin pistävä.

Kun saavut Käylän kylään, käännä kaupan kulmalta auton keula kohti Kitkajoentietä. Googlemaps löytää ”Juomasuo Gold Pond” – hakusanoilla tarkan paikan. Vihreävetinen Outokummun aikainen koelouhosmonttu tervehtii ärhäkällä hajullaan. Tarkkaan asiaa seurannut on varmaan huomannut, että kuulostaa siltä, että uuden yhtiön mielestä edellinen firma teki asiat huonosti. Edellinen ei kuulemma kunnioittanut asukkaita ja ympäristöä, kun esitti avolouhosta lähelle Käylän kylää ja Kitkajokea.

Kaivosta markkinoidaankin paikallisille nyt maanalaisena, joka äkkiseltään ehkä voi kuulostaa jotenkin mukavammalta. Mielestäni on kyseenalaista yrittää lakaista kaivostoiminnan ongelmia ja riskejä taikasanan ”maanalainen” alle.

Avolouhinta on ehkä näkyvämpi ihmisen silmään kuin maanalainen louhinta, mutta muutoin louhintatavasta ei voi suoraan päätellä kaivoksen asukas- tai ympäristöystävällisyyttä. Maanalaisen kaivoksen kielteiset ympäristövaikutukset ovat väistämättömiä siinä missä avolouhoksenkin. Maanalaisella kaivoksella esimerkiksi vesienhallinta on iso haaste ja jopa avolouhostakin vaikeampaa. Maanalaisessa kaivoksessa vettä joudutaan pumppaamaan kaivoskuilusta pois jatkuvasti (enemmän kuin avolouhoksessa), ja mitä syvemmälle mennään sitä enemmän. Pohjavettä valuu kaivoskuiluun koko ajan. Pohjavesien valuma-aukkoja ja kallioruhjeita joudutaan tiivistämään kemikaaleja sisältävällä sementillä. Kaivoskuilussa veteen liukenee räjähdeainejäämiä kuten typpeä ja kiviaineksesta riippuen myös muita aineita.

Toisin kuin Australiassa, missä Juomasuon kaivospiirin omistajan pääkonttori sijaitsee, aurinko ei täällä Kuusamossa kuumota ja haihduta vettä ilmaan. Kaivosvesiä joudutaan varastoimaan, hallitsemaan erilaisissa altaissa sateisina ja tulvaisina keväinä. Kaivosvedet myös täytyy purkaa säännöllisesti jonnekin, yleensä kaivoksen lähiympäristöön.

Toisaalta kaivoksessa kallioperän poraukseen tarvitaan myös puhdasta vettä, satoja, jopa tuhansia litroja minuutissa, sillä kaivosten porat toimivat sähköhydraulisesti. Maanalaisessa kaivoksessa tarvitaan pelkästään vesien jatkuvaan pumppaukseen ja ilmanvaihtoon erittäin suuri määrä sähköä.

Maanalaisessa kaivoksessa työntekijöiden työturvallisuuden järjestäminen voi olla myös vaikeampaa kuin avolouhoksessa esimerkiksi hengitysilman osalta. Myös pelastustoimet onnettomuustilanteissa voivat olla vaikeampia kuin avolouhoksessa.

Erään suomalaisen maanalaiseksi suunnitellun kaivoksen vaikutuksia on tarkoitus arvioida lähimmän joen osalta noin 20 kilometrin matkalta. Arviointiohjelmassa lukee, että tarvittaessa selvitysaluetta vielä laajennetaan, mikäli tulokset sitä edellyttävät.

Juomasuon kaivospiiri sijaitsee Käylässä Kitkajoen rantapenkalla, kaikkien tunnettujen koskiemme yläpuolella. Jos Käylästä laskee noin 20 kilometriä jokea, ehtii hyvin meloa läpi Käylänkosken, Myllykosken, Aallokkokosken ja ohitse Jyrävän, halki Oulangan kansallispuiston. Siinä samalla voi pohtia niitä ylisukupolvisia ympäristö- ja talousriskejä, joita kaivostoimintaan Juomasuolla kauniista puheista huolimatta liittyisi.

Juttua on muokattu 19.8. klo 9.50: korjattu otsikon kirjoitusvirhe