Kolumni

Anna Kantolan kolumni: Pidetään Kobold-peikot aisoissa - Latitude Cobalt 66 voisi näyttää esimerkkiä vastuullisuudesta luopumalla Juomasuon kaivoshankkeesta

-

Koboltin tuotantoon, kuten myös kahvin, öljyn, puuvillan, vaatteiden, lelujen, koneiden ja laitteiden valmistukseen eri puolilla maailmaa voi liittyä vakavia eettisiä ongelmia kuten lapsityövoiman käyttöä tai epäinhimillisiä työskentelyoloja.

Suomessa kobolttikaivostoiminnan hyväksyttävyyskampanjoinnissa on paikoin pyritty rakentamaan asetelmaa, jossa ikään kuin olisivat toisilleen vastakkaisina vaihtoehtoina epäeettinen koboltin tuotanto Kongossa ja eettisempi vaihtoehto Suomessa.

Voidaan kuitenkin kysyä, onko eettisesti ongelmatonta, jos Suomeen suunniteltujen kaivoshankkeiden hyväksyttävyyden ja imagon rakentamisessa hyödynnetään koboltin tuotantoon liittyviä ongelmia kuten lasten vaikeita olosuhteita Kongossa.

Perustelu on mielestäni ongelmallinen, sillä tuotannon siirtäminen tai esimerkiksi uusien kaivosten avaaminen Suomeen ei ratkaise työskentelyolosuhteita tai lasten ongelmia Kongossa. Mikäli ollaan aidosti huolissaan lapsityövoimasta tai muista epäinhimillisistä työskentelyolosuhteista, katseiden tulisi kääntyä kaivosalan sisälle kansainvälisten yhtiöiden ja omistajien suuntaan.

Ratkaisut kohti eettisempää toimintaa ovat kansainvälisten kaivosyhtiöiden ja tuotantoketjuihin raaka-aineita ostavien yritysten ja omistajien käsissä. Myös maiden hallinnolla ja kansainvälisellä yhteisöllä on oma osuutensa hoidettavanaan asioiden parantamiseksi. Kaikkialla on mahdollista toimia vastuullisesti. Vastuullisuus voi olla yhtiöille paikoin työlästä ja kallista, ja se voi joskus tarkoittaa hankkeista luopumistakin.

Yritystoiminnan ja työskentelyolosuhteiden kehittämistä voi edistää yksittäisenäkin kuluttajana vaatimalla läpinäkyvää ja vastuullista tuotantoa. Lisäksi voi esimerkiksi tukea järjestöjä, jotka edistävät vastuullisempaa tuotantoa, parempia työskentelyolosuhteita tai lasten oikeuksia.

Koboltti on saanut nimensä vuorenpeikko Koboldilta, jonka nimi on muunnos kreikankielisestä pahaa henkeä tarkoittavasta kobalos sanasta. Kobolttia käytetään akkujen lisäksi muun muassa tekonivelien valmistuksessa ja onpa koboltti tunnettu myös hevosurheilussa dopingaineena.

Koboldi-vuorenpeikko puolestaan sai nimensä, kun Saksassa 1700-luvulla louhittiin malmia, jonka yhteydessä esiintyi arseenia sisältäviä kobolttiyhdisteitä. Näistä myrkyistä ihmiset syyttivät lähteiden mukaan maan alla asuvia pahahenkisiä hahmoja kuten vuorenpeikko-Koboldia.

Suomella on oma vastuunsa raaka-aineiden tuotannosta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki kaivoshankkeet olisivat Suomessakaan yhteiskunnallisesti tai eettisesti kestäviä. Esimerkiksi Kuusamoon suunniteltu Juomasuon kaivoshanke on tutkitusti ongelmallinen niin ympäröivien vesistöjen, elinkeinojen, taloudellisen kestävyyden kuin paikallisten ihmisten näkökulmasta.

Koboldi-peikkojen aisoissa pitämistä onkin kaivosalan vastuullinen toiminta sekä Suomessa että Kongossa. Alan junioriyhtiö Latitude Cobalt 66 Oy voisi näyttää esimerkkiä vastuullisuudesta luopumalla kaivostoiminnan suunnittelusta Kitkajoen läheisyyteen ja keskittämällä malminetsinnän niille alueille, joilla toiminta ei ole ristiriidassa olemassa olevien elinkeinojen, työpaikkojen ja luontoarvojen kanssa.

Kaivosalan työskentelyolosuhteiden parantamiseksi yhtiön viestinnälliset toimet voisi koillismaalaisten sijaan puolestaan suunnata kansainvälisille teollisille toimijoille, jotta he toimisivat vastuullisesti myös Kongossa.