Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Posion Tolvanniemellä viikonvaihteessa yli 20 tuntia kadoksissa olleen 10-vuotiaan pojan löysi hänen etsintään osallistunut posiolainen vapaaehtoinen.
Poika katosi lauantai-iltana, ja hänet löydettiin sunnuntaina kylmettyneenä, mutta hyväkuntoisena noin kello 12.45 noin kilometrin päässä talosta, josta hän oli lähtenyt liikkeelle.
Pojan katoaminen sai liikkeelle ison joukon vapaaehtoisia. Posion pelastuspalveluryhmän Vapepan vetäjälle Kalevi Immoselle ilmoittautui kaikkiaan 118 vapaaehtoista.
Vapaaehtoiset tekivät arvokasta työtä pojan etsimisessä. Työstä kuuluu heistä jokaista erikseen kiittäminen.
Viikonvaihteen tapahtuma Tolvanniemellä päättyi onnellisesti ja poika löydettiin. Hänen lähiomaisten mukaan poika voi nyt hyvin.
Vapaaehtoisten osallistumisella pojan etsintään saattoi olla jopa ratkaiseva merkitys hänen löytymiseen, sillä lämpökameralla varustettu Rajavartioston helikopteri ei saanut pojasta lämpösäteilysignaalia tai laitteen kapea etsintäkeila ei vain osunut poikaan, vaikka helikopteri kiersi aluetta tuntikausia matalalla?
Etsintää ilmasta käsin lisäksi heikensi se, että poika oli pukeutunut tummaan tuulipukuun ja mustaan pipoon.
Vapaaehtoisen etsijän löytäessä pojan ojasta, saman kohdan päältä helikopteri oli lentänyt hetkeä aiemmin huomaamatta poikaa.
Löytäjän mukaan ojassa oli hieman vettä, ja pojan vaatteet koskettivat veteen. Ojan varressa oli myös vähän pientä puustoa. Löytäjä luuli ensiksi, että ojassa on muovisäkki kunnes havahtui, että se on heidän etsimänsä poika.
Etsintöjen päättymisestä onnellisesti on kiitettävä Posiolle alkuvuodesta 2013 perustettua vapaaehtoisten pelastuspalveluryhmä Vapepaa. Sen listoilla on jo 34 vapaaehtoista.
Vapepan toimesta Tolvanniemelle syöksähti poikaa etsimään lauantai-iltana 11 vapaaehtoista. Sunnuntaiaamuna päivän valjettua kello 07.30 metsään lähti jo useita etsintäryhmiä. Puoleenpäivään mennessä vapaaehtoisia oli paikalla jo 120.
Kun on kysymys ihmisen katoamisesta ja tässä tapauksessa lapsen katoamisesta, niin se synnyttää epätietoisuuden, hädän – ei vain lapsen omaisissa – vaan myös vapaaehtoisissa.
Kalevi Immonen totesi Koillissanomien haastattelussa (KS 20.10.), että kun tieto pojan löytymisestä tuli hänen puhelimeensa, hän huokaisi syvään.