Pallo-Karhujen naiset taistelivat sunnuntaina komean kotivoiton lentopallon mestaruusliigassa. Hyvän hurmoksen päälle saanut PaKa onnistui kaatamaan sarjakolmosen Oriveden Ponnistuksen.
Voitto oli tärkeä paitsi pisteiden valossa myös henkisten voimavarojen kannalta. Niiden merkitys korostuu entistä enemmän, kun kevään ratkaisupelit alkavat olla ovella. PaKa on yhä mukana taistossa pudotuspelipaikoista.
Sunnuntainen voitto oli hyvä osoitus siitä, että urheilussa kaikki on mahdollista, kun saa henkisen yliotteen vastustajastaan. PaKa sai ennakkoluulottomilla otteillaan OrPo:n tuntemaan olonsa, voisiko sanoa nimensä mukaiseksi.
Ottelun yksi tärkeä käännekohta oli, kun vastustajan velhomainen passari ja joukkueen kapteeni Jenni Petäjäjärvi lämpeni liikaa kentällä ja menetti otteensa peliin. Samalla koko joukkueen peli joutui tuuliajolle.
PaKa:n passarin Emily Hustonin huikea kahdeksan pisteen syöttöputki päätöserän alkuun oli sinetti sille, että oriveteläisten paluubussissa ei paljon duurissa hoilata.
Olen aina ihaillut psyykkisesti vahvoja urheilijoita oli kyseessä laji mikä hyvänsä.
Kun esimerkiksi Kanadan kiekkomaajoukkue on arvoturnauksen ratkaisupelissä kentällä ja se haistaa vastustajan henkisen horjumisen, juuri silloin se päättää iskeä. Pari terävää taklausta, hyökkäystä ja maalia ja ottelu on siinä. Kun peto vainuaa veren, se ei tunne armoa. Huippu-urheilu ei ole luusereita varten.
Hienoa on myös katsoa monien ruotsalaisurheilijoiden henkistä voimaa. Tennistähti Björn Borg oli jo aikoinaan oma lukunsa. Ihaillen ja vähän kadehtienkin seuraan aina myös Björn Ferryn ja Carl-Johan Bergmanin vakuuttavaa toimintaa ampumahiihdon yhteislähtökisoissa. He hallitsevat rautaisesti hermonsa ampumapaikalla.
Jotenkin minusta tuntuu, että suomalaisessa huippu-urheilussa ei olla vieläkään täysin ymmärretty henkisen harjoittelun ja valmentamisen merkitystä. Asiaa on kyllä aina silloin tällöin otettu esille, mutta todellisuudessa ei ole tapahtunut mitään merkittävää.
Tärkeintä on asenne. En ymmärrä sellaisia lausuntoja, joissa urheilija itse tai valmentaja sanoo jo ennen kisoja, että lähdemme tavoittelemaan kauden parasta tai hyvää sijoitusta tai pistesijaa tai jotakin muuta joutavanpäiväistä.
Urheilijan pitää joka ainoa kerta lähteä taistelemaan vain ja ainoastaan voitosta. Kun asenne on kunnossa, on aina askeleen lähempänä voittoa, oli sitten kyseessä kotikylän puulaakiottelu tai yhtälailla olympiafinaali.