Timanttikaivoksissa kaivetussa kimberliitti-kivessä ei esiinny uraania, kertoo eläkkeelle jäänyt timanttikaivosasiantuntija Matti Tyni.
– Kimberliitissä ei koskaan ole uraania, Tyni sanoo.
Sivukivet voivat olla toinen juttu, mutta niitäkään vanha kaivosjohtaja Tyni ei pelkää.
Suomessa on vain vähän timanttikaivoksiin liittyvää asiantuntemusta. Varsinaisia kaivoksia ei ole ollut ollenkaan, mutta Pohjois-Savon Kaavilla tutkittiin kymmenkuntaa kimberliittipiippua.
– Niitä on yleensä niin sanottu rypäle muutamien kymmenien kilometrien alueella, Tyni kertoo.
Tynin asiantuntemus timanttiasioissa juontaa juuri Kaaville, aikaan kaivosyhtiön toimitusjohtajana 80- ja 90-luvuilla. Kaavin etsintöjen aikana tekniikan lisensiaatti Tynistä tuli Suomen ensimmäinen timanttikaivoksiin perehtynyt asiantuntija.
– Teimme Kaavilla koelouhintaa yhden kimberliittipiipun osalta yli kymmenen vuotta, mutta timantit eivät olleet tarpeeksi suuria, jotta niissä olisi ollut taloudellista hyödynnettävyyttä. Yritys työllisti timanttien etsinnässä kolmisenkymmentä henkeä.
Tyni on kuullut, että Kaavilla suunnitellaan jälleen koelouhintaa.
Tynin mukaan timanttien erottaminen kiviaineksesta poikkeaa paljon tyypillisistä metallien erottamismenetelmistä, joissa käytetään usein kemikaaleja.
– Painovoima ja seulonta ovat erottelumenetelmiä. Kemikaaleja ei käytetä. Nykyisin rikastetaan myös optisella menetelmällä.
Mikäli kemikaaleja ei tarvita rikastuksessa, ovat vesistöille aiheutuvat ympäristöriskit Tynin mukaan pienempiä.
– Tietenkin avolouhoksesta tulisi maisemaan aikamoiset jäljet, mutta syviä rotkojahan löytyy Kuusamosta muutenkin. Tuotanto voidaan kuljettaa pois ilman rautateitäkin, vaikka pienessä maitohinkissä, Tyni kuvailee.
Timanttien laatuhaitari on varsin suuri. Arvokkaimpia ovat puhtaat ja vähintään muutaman millin kokoiset timantit, jotka soveltuvat korutarkoituksiin.
– Alle 0.8 millin timantit menevät teollisuustimanteiksi.
Suurin osa kanadalaisen kaivosyhtiön Vaimosuolta löytämistä timanteista oli tätäkin pienempiä timantteja.
Timantit ovat yli sadan kilometrin syvyydestä tullutta hiiltä. Maan puristuksessa syntynyt jalokivi on tehnyt matkansa laavan mukana. Matka maan pintakerroksiin on käynyt kimberliittin purkautumisputkessa.
Sillä silmällä lumen alta paljastuvia kiviä katseleville koillisen asukkaille Tyni kertoo, että tarvitaan hyvää tuuria.
– Jos vaikka kimberliittikiven särkisi, niin tosi hyvällä tuurilla siitä voi löytyä jokin timantti. Tuollaiset pienet on kyllä vaikeata pelkillä silmillä havaita, Tyni kertoo.
Pinta-alaltaan erityisen laajaa timanttikaivosta Tyni ei ainakaan Kuusamoon odota täkäläisten jääkausien jäljiltä. Jäät ovat täällä rassanneet kimberliittipiippujen suut.
– Parhaat timantit ovat täällä eroosion siirtämiä, Tyni vertaa Suomen timanttiesiintymiä varsinaisiin timanttikaivosmaihin.
