Kolumni

Asiat riidelkööt, ei ihmiset - Eri puolilla pöytää istuneet työmarkkinamiehet ovat ystäviä keskenään

-
Kuva: Mikko Halvari

Entinen SAK:n puheenjohtaja ja työministeri Lauri Ihalainen sanoi maanantain A-studiossa, että keskinäisen luottamuksen vahva kulttuuri on Suomessa rapautumassa. Hän peräänkuuluttaa yhteistä pöytää, jossa työmarkkinoiden osapuolet pystyisivät etsimään ratkaisuja nyt tapahtuvaan murrokseen.

Totta on, että työelämä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana radikaalisti. Niin sanottuja elinikäisiä työpaikkoja ei kerta kaikkiaan enää ole ja yhä useammat ihmiset tienaavat elantonsa ammateissa, joista ei muutama vuosi sitten tiedetty yhtikäs mitään. Esimerkkinä vaikka e-urheilijat ja tubettajat. Nykynuorten on varauduttava siihen, että he tulevat elämänsä aikana vaihtamaan ammattia keskimäärin kolme kertaa. Ja kuka tietää, mitä ammattia 30 vuoden päästä edes on olemassa.

Arvostettu työmarkkinaosaaja Lauri Ihalainen yritti löytää sopua Postin kiistaan loppuviikolla yhdessä EK:n entisen työmarkkinajohtajan Lasse Laatusen, työmarkkina-asiantuntija Jukka Ahtelan ja Palvelualojen ammattiliiton PAMin entisen puheenjohtajan Ann Selinin kanssa. Ryhmä antoikin ratkaisuehdotuksen, joka kuitenkin kaatui työnantajapuolen vastustukseen.

Katri Makkosen maanantain haastattelussa Ihalainen siis halusi palauttaa luottamuksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinakenttään. Hän taatusti tietää, mistä puhuu, sillä mies on SAK:n kaikkien aikojen pitkäaikaisin puheenjohtaja ja on ollut mukana neuvottelemassa kenties useammasta työmarkkinasopimuksesta kuin kukaan muu. Tai ehkä EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kuuluu samaan sarjaan.

Työmarkkinoiden heikko yhteistyö juontaa Ihalaisen mukaan juurensa EK:n päätökseen luopua keskitettyjen palkkaratkaisujen tekemisestä muutama vuosi sitten. Tavallaan ymmärrän senkin ratkaisun, koska työelämä on muuttunut niin, etteivät vanhat käytännöt välttämättä istu nykyaikaiseen työelämään. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos samalla romukoppaan on heitetty keskinäinen luottamus. Siinä ilmapiirissä on vuosikymmenten kuluessa opittu olemaan eri mieltä, mutta samalla on yhdessä haettu ratkaisut kipukohtiin. Molemmat osapuolet ovat hyötyneet ja siinä sivussa koko yhteiskunta.

Nykyään sopimukset tehdään toimialakohtaisesti ja hyvä näin. Mutta meiltä puuttuu Ihalaisen mukaan yhteinen pöytä, jossa katsottaisiin näitä työmarkkinoiden isoja murroksia ja tehtäisiin yhteisiä aloitteita suhteessa esimerkiksi hallitukseen. Tällaista tarvittaisiin.

– Yhteisiä aloitteita voitaisiin tehdä esimerkiksi työlainsäädännöstä ja palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta, Ihalainen ehdottaa.

Keskinäisestä luottamuksesta puhuu paljon se, että vuosikymmeniä vastakkaisilla puolilla pöytää istuneet Ihalainen ja Laatunen ovat keskenään hyviä ystäviä ja jopa lapset oat syntyneet samana päivänä, tosin eri vuosina.