Meillä on tapana tehdä kesällä yksi tietty matka. Sinänsä helppo: aikaa kuluu muutamia tunteja ja olemme perillä. Siellä pärjää kotimaan kielellä, mutta halutessaan voi snobbailla ja käyttää paikallista. Ja luvalla sanoa että käytiin sitä mekin lomalla ulkomailla.
Paikka on Haaparanta. Jokainen siellä käynyt tietää miltä siellä näyttää ihan rajan pinnassa. Isoja halleja täynnä kaikenlaista kauppaa. On Iittalan outlet, XXL, Helsen, se ulkoiluvaatemerkki jota juuri nyt en muista. Tunnetuin tietysti on se yksi. IKEA. Sitä olemme karttaneet kuin ruttoa, käyneet vain samassa valtavan isossa rakennuksessa olevassa karkkikaupassa, joka sekin on karkkikaupaksi valtavan iso.
Nyt poikkesimme kaavasta ja menimme sinne. Tarkoituksena käydä vain syömässä. Kaikki tietävät ne lihapullat. Annoskoko kuusi, kahdeksan tai kaksitoista. Ja onhan niiden lisäksi myös lohipullavaihtoehto.
Kaupassa käynyt tietää, miten se on rakennettu. Et vain mene ja syö, vaan kierrät kaiken mahdollisen lattiaan piirrettyjen nuolien mukaan. Minussa herännyt Pieni Sisustaja ei pitänyt sitä oikeastaan edes pahana. Noinhan voisikin tehdä, huomasin ajattelevani monen ideahuoneen kohdalla. Kunnes se alkoi.
Poika innostui sähköllä säädettävästä työpöydästä. No IKEAhan on halpa. Katson hintalappua. IKEA kai on ollut halpa. Tietysti sähköllä säädettävästä pöydästä saa maksaa rahaa, mutta hinta yllätti minut täysi. Tosin kirppis-ihmisenä normaalihinta yleensä yllättää minut täysin. Pieni mukavasti sisustettu nuortenhuone sai pojan innostumaan myös. Minut innosti se, että sängyn alle oli jätetty tarkoituksella (?) leluja ja pölyä. Parvisänkyhän kyllä olisi kiva. Katson hintalappua. IKEA on kai ollut halpa. Tosin kirppis-ihmisenä... no, te tiedätte jo lopun.
Olimme tulleet paikalle jo avaamisaikaan, jolloin pihalla ei ollut vielä montaa autoa. Nyt ihmismassa kasvoi. Angstiset lapset rääkyivät hädissään mihin heidät on tuotu. Nähtävästi he olivat siinä iässä, jolloin tunnetaitoja ei vielä ole. Yksi jo hiukan isompi lapsi oli laitettu ostoskärryihin piirustuslehtiön ja kynien kanssa, jotta äiti saa katsella rauhassa. Mietin kauankohan tuollaisessa asennossa jaksaa piirtää ennen kuin kädet puutuvat ja tämäkin lapsi alkaa rääkyä.
Ravintolassa yllätyn: pullien lisäksi täältä saa jos vaikka mitä. Tilaan paikallisella kielellä - laxbullor - omasta mielestäni kohtuullisen hyvin. Työntekijä kuitenkin varmistaa sen. Menen pesemään käteni ensimmäiseen vapaaseen vessaan, joka on myös lastenhoitohuone. Siellä äiti vaihtaa vauvalle vaippoja. Ursäkta, pyydän anteeksi paikallisella. Ei se mitään, vastaa äiti.
Ruoka on ihan hyvää. Mutta kuten jo arvata saattaa, ravintolasta ei pääse ulos vaan matka jatkuu lattiaan piirrettyjen nuolien mukaisesti. Reitin varrella vielä jos vaikka mitä ostettavaa. Poistuvista tuotteista löydän halvan hehkulampun näköisen lampun. Poika ostatuttaa laturin ja säädettävät valot. Anopille haettu lakana löytyy. Omakin poika alkaa olla angstinen ja kiskoo ostoskärryjä. Törmäämme niillä miehen kantapäähän. Onneksi kassoille on enää lyhyt matka.
En kyllä tiedä. Pitänee kai kuitenkin nostaa hattua yritykselle, joka on onnistunut ohjaamaan ihmiset massana samaan suuntaan niin kuin lampaat.