Kolumni

Auli Räisäsen kolumni: Kenties löydät itselleen uuden terveyttä edistävän hoidon – täydentävät hoidot kaikkien saataville

-

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta hoitaminen? Minun ensimmäinen mielikuvani on äiti lapsensa kanssa. Vaihtaa vaippaa, antaa rintaa, syöttää, laittaa nukkumaan. Pitää hyvänä omaansa.

Seuraavassa lapsi on jo hiukan isompi ja tässä kohtaa häntä hoitaa mahdollisesti joku muu, äiti voi olla jo töissä. Hoitaja joka tapauksessa pitää huolen lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista: ruuasta, ulkoilusta, levähtämisen hetkistä, parhaassa tapauksessa myös läheisyydestä.

Jossain kohdassa hoidettava on jo vanhus, joka vaatii jälleen selvitäkseen toisen apua. Hän on kuin lapsi jälleen: hänet täytyy syöttää, käyttää vessassa, kuljettaa toisen toimesta jos ei enää itse pysty.

Näin ainakin minun mieleni toimii. En ole aivan varma, nouseeko mieleeni jossakin vaiheessa lääkäri. Hoitaako hän vai tekevätkö sen, ammattinimikkeittensä mukaisesti, sairaanhoitajat ja lääkärin tehtävänä on antaa heille siihen ohjeistus.

Siitä huolimatta meillä terveyden hoitaminen – tai oikeastaan sairauden poistaminen – katsotaan kuitenkin tapahtuvan lääkärin johdolla joko julkisella tai yksityisellä sektorilla.

Entä vaihtoehtohoidot? Elokuun alussa on laitettu vireille lakiesitys siitä, että ne saisivat virallisen aseman terveyttä edistävinä palveluina. Seuraavassa suora lainaus aloitteesta: ”kaikilla on halutessaan vapaus valita ja myös taloudellinen mahdollisuus käyttää turvallisia täydentäviä hoitoja - - mm. akupunktio, kiropraktiikka, kalevalainen jäsenkorjaus, joogaterapia, lymfahieronta, taideterapiat, vyöhyketerapia, naprapatia, osteopatia ja monet muut - - joita kutsutaan myös luontaishoidoiksi.

- - täydentävien hoitojen käyttäjä on eriarvoisessa asemassa tavanomaisten terveyspalvelujen käyttäjän kanssa. Hänellä ei ole mahdollisuutta valita täydentäviä hoitoja terveyskeskuksessa, sairaalassa tai yksityisellä lääkäriasemalla, koska niitä ei ole julkisesti tuetussa terveydenhuollossa kaikkien saatavilla. Hän voi hakea tällaisia hoitoja yksityisiltä luontaishoitajilta maksamalla niistä, myös arvonlisäveron. Hän ei saa hoidoista sairauskulukorvausta. Tämä rajoittaa erityisesti pienituloisten valinnanvapautta.”

Onneksi kyseisiä hoitoja on saatavilla myös Koillismaalla ja niille löytyy myös käyttäjiä. Edullisemmat hinnat kuitenkin madaltavat kynnystä käydä kokeilemassa miten mikäkin hoito vaikuttaa ja kenties löytää itselleen se uusi terveyttä edistävä hoitomuoto. Optimaalinen tilannehan olisi se, että jokainen jo omansa hyväksi havainnut voisi käyttää hoitoa tarvittaessa myös Kelan tukemana. Siihen tosin taitaa olla vielä matkaa, mutta sekin matka on taitettavissa.

Te jotka jo olette vaihtoehtohoitoja käyttäneet, toimikaa sillä teillä on jo tieto mistä on kyse. Ja sinua joka kutsut vaihtoehtohoitoja uskomushoidoiksi todennäköisesti omien uskomustesi perusteella, kehotan kokeilemaan kohtaavatko uskomuksesi ja todellisuus toisensa. Voit hyvinkin yllättyä positiivisesti siitä, millaisen olon kyseiset hoidot sinulle tekevät. Puhumattakaan siitä, minkä kaiken ylitse niillä voikaan päästä.