Olin ihan äskettäin mukana naisyrittäjien kevätkokouksessa ja sitä seuranneessa yhteisessä vapaahetkessä Rukalla. Saimme käydä savusaunassa, porepaljussa ja syömässä herkulliset pizzat kaiken päätteeksi. Saamamme palvelu oli ensiluokkaista ja kaiken puolin moitteetonta. Minulla oli kaiken aikaa tunne, että olen osaavissa käsissä eikä minulla ole mitään hätää.
Kaikista suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin teki kuitenkin se hetki, kun ennen kaikkea tuota olimme ulkoilemassa ja kävimme pienellä joukolla kävellen tunturin huipulla. Joku oli hetkeä aiemmin harmitellut kyseiseksi päiväksi luvatun auringonpaisteen puutetta. Mutta se näkyi horisontissa, kahden muun valkeahuippuisen kohouman laella. Auringonpaiste heijastui lumesta kultaisena kaiken muun siniharmaan keskellä ja loi näkymän jota ei voinut olla katsomatta. Toisella puolen maisemaa avautui avoin tasainen vaaramaisema vaikka kuinka pitkälle. Kenties pystyin näkemään omalle synnyinkylälleni asti.
Vasta nyt tajusin ensimmäistä kertaa, missä olen kaikki nämä vuodet jo viettänyt. Kivenheiton päässä tällaisista palveluista ja kaiken tämän kauneuden keskellä. Jos haluan omin silmin nähdä kauas, minun ei olekaan mikään pakko lähteä mummuni kotiseudulle asti. Oikeastaan jo asun Lapissa. Jollakin karttaan vedetyllä viivalla ei ole minulle mitään merkitystä. Luon omat merkitykseni asioille sen perusteella mitä itse niistä ajattelen.
Jälkikäteen jäin pohtimaan käsitettä luontomatkailu. Mitä sillä oikeastaan näillä korkeuksilla tarkoitetaan? Mikä tästä kaikesta jää sen ulkopuolelle? Jos täällä ei olisi ollut tunturia joka houkutteli ihmisen laskemaan mäkeä alas, ei täällä välttämättä edes olisi matkailua. Vaikka palveluita on motorisoitu ja rinteen päälle pääsee nyt hissin avulla eikä rinnettä tarvitse itse kiivetä, ei sitäkään tapahtuisi ilman luonnon nostattamaa tunturia jonka sivuja laskea alas. Voit valita haluatko vaeltaa, mennä poro- tai koiravaljakoin tai moottorikelkalla, mutta kohteena on joka tapauksessa luonto. Metsään mennään.
Pidetään huolta kaikesta tästä. Pidetään huolta ympäröivästä maisemasta, että myös tulevat sukupolvet voivat nousta korkeammalle ja nähdä kaiken sen kauneuden joka meitä ympäröi. Kuljetaan kultaista keskitietä ja tarjotaan palveluita joita ihminen tarvitsee: mahdollisuuden pitää itsensä puhtaana ja syödä hyvää ruokaa täyttääkseen vatsansa. Paikan johon nukahtaa aktiivisen päivän päätteeksi. Mutta pidetään asiat tasapainossa eikä tehdä toista toisen kustannuksella.
Tasapaino ja kultainen keskitie. Periaatteet jotka olen huomannut toimiviksi ihan kaikilla elämän osa-alueilla.