Suomen Lähetysseuran eräs vähemmän tunnettu työalue on Zimbabwe, missä tuemme Gwain alueen hanketta, jossa on mukana 80 isoäitiä, iältään 40-80 vuotiaita. Isoäidit valmistavat erilaisia tuotteita, kuten peruukkeja, mattoja ja maapähkinävoita, joita he myyvät paikallisille. Tuotoilla isoäidit hankkivat ruokatarvikkeita.
Yksi ryhmän ideoista on isoäitien keskinäinen tukeminen ja voimaannuttaminen. Sillä on partriarkkaalisessa yhteiskunnassa suuri merkitys. Lähetysseura tukee Gwain alueen isoäitien työtä aids-orpojen ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyväksi. Luterilaisen kirkon järjestäytyneet isoäitiryhmät huolehtivat lähes 600 lapsen perustarpeista.
He auttavat lapsia koulunkäynnissä, antavat henkistä tukea ja järjestävät vapaa-ajan toimintaa. Lisäksi lapset saavat opastusta puutarhanhoidossa, kanankasvatuksessa ja muissa kotitöissä. Isoäidit tekevät myös vaikuttamistyötä, jonka kohteena ovat valtion viranomaiset, pastorit, opettajat ja sairaanhoitajat.
Gwain kylä on osa kyläpäällikkö Miclot Chingomanin hallinnoimaa aluetta, joka pinta-alaltaan on samaa luokkaa kuin Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan yhteinen pinta-ala. Rouva Gladys Dziva (79), kyläpäällikön vaimo, isoäitiryhmän perustaja ja puheenjohtaja, joka toimi työvuosinaan opettajana, kertoo että vuonna 2003 aloitettu toiminta alkoi isoäitien vapaamuotoisena kokoontumisena. Tällä hetkellä isoäitiryhmien toiminta ulottuu noin neljäsosaan Chingomanin hallinnoimaa aluetta ja kattaa noin 10 000 kotia.
Ryhmiä on yhteensä 16. Chingomanin alueella on noin 9 500 orpoa ja muutoin haavoittuvassa asemassa olevaa lasta. Hankekoordinaattori Dorothy Moyo kertoo orpouden olevan tulosta laajalle levinneestä hiv-epidemiasta, poliittisesta väkivallasta, köyhyydestä, sairauksista ja liikenneonnettomuuksista.
Murto-osaa lapsista voidaan tällä hetkellä auttaa. Joillakin lapsilla toinen vanhemmista on elossa, toisilla huoltajana toimii sukulainen tai muu läheinen. Toiminnasta hyötyy suoraan yli 400 lasta. Kun mukaan lasketaan ne, jotka hyötyvät epäsuorasti, määrä nousee nelinkertaiseksi.
Zimbabwe on noin 14,5 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Entinen Iso-Britannian siirtomaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1965 nimellä Rhodesia, mutta jäi ilman kansainvälistä tunnustusta.
Vuonna 1980 maa itsenäistyi Zimbabwen tasavaltana Robert Mugaben johdolla. Mugaben valtakausi jatkui aina marraskuuhun 2017 asti. Zimbabwen talous on romahtanut ja maan aids-tilanne on yksi maailman vaikeimmista. Lähetysseura aloitti työnsä Zimbabwessa vuonna 2014. Lähetysseuran kumppanit ovat Gwai Grandmothers Group /GGG), Jairos Jiri Association (JJA) ja Zimbabwe Council of Churches (ZCC).
Itse pääsin lomillani kaksi kertaa käymään silloin vielä Rhodesiana tunnetussa maassa 1969 ja 1973 useamman viikon ajaksi. Se oli erittäin kaunis, ilmastoltaan miellyttävä ja maisemiltaan metsäinen ja vuoristoinen monine nähtävyyksineen, kuten Viktorian putoukset ja Zimbabwen rauniot.
Eräs mieleenpainuva kokemus oli lähes 200 km:n pätkä asfalttitietä, mikä oli tehty hiihtoladun tapaan.
Keskellä oli kaksi reilun 60 sentin levyistä asfaltoitua kaistaa molempien pyörien kohdalla ja toisen auton tullessa vastaan toinen kaista annettiin vastaantulijan käyttöön ja itse väistettiin toisella pyörälla päällystämättömälle osalle. Ohitusta varten pyydettiin valomerkillä edellä ajavaa antamaan ”latua” samanlailla väistäen.