En ole koskaan ollut mikään huoltoasemaihminen. Minulla ei ole ajokorttia eli en ole joutunut huoltoasemalle tankkaamaan tai vaihtamaan öljyjä. Olen kerran kokeillut ajamista yli 10 vuotta sitten tädin ja serkun ollessa kyydissä. Omasta mielestäni kaikki sujui ihan hyvin maaseudun rauhassa siihen asti, kun tätini säikytti minut kiljuen yhtäkkiä, että olen ajamassa ojaan ja tapan varmasti meidät kaikki. Tapauksen jälkeen näin vuosikausia painajaisia, että ajoin keskellä Kitkantietä törmäillen kaikkeen liikkuvaan ja minulla oli auto aina täynnä pelonsekaista huutoa pitäviä kanssamatkustajia. Autokoulu jäi käymättä, mutta hengissä ollaan.
Huoltoasema ei ole myöskään tullut ensimmäisenä mieleen, jos on pitänyt miettiä joku paikka, minne mennä viettämään aikaa. Suomessa huoltoasemilla valitetaan niissä notkuvista ja mölyävistä nuorista, jotka eivät osta mitään. Aseeksi on pitänyt ottaa klassinen musiikki nuorison häätämiseksi pois. ABC-asemilla noutopöydästä kauhotaan lautaselle lihapullia ja raastesalaattia. Lapsuuteni 90-luvulla Suomesta löytyi vielä rehellisiä huoltoasemia, joissa haisi bensa ja karkkivalikoimaa ei löytynyt monta hyllyä. Limsa oli lasipulloissa ja munkkien vadelmahillo oli aina viileää. Jatkaessamme matkaa huoltoasemalta, perheemme autossa soi Toton Africa ja minä syvennyin takapenkillä katselemaan ikkunasta ulos viliseviä maisemia.
Brasilialaiset huoltsikat ansaitsevat oman mainintansa tämän kuun kolumnissa. Onhan kyse jostain niin poikkeuksellisesta ja erilaisesta huoltoasemakäyttäytymisestä kuin mihin Suomessa on totuttu. Kutsun tätä ilmiötä brasilialaiseksi huoltsikkakulttuuriksi. Brasilialaisen huoltsikkakulttuurin yksi tärkeimmistä ominaispiirteistä on tankkaaminen kerralla vain noin viidellä eurolla. Tämä tarkoittaa sitä, että huoltsikalla tykätään piipahtaa päivittäin tankkaamassa vain sen verran, että pääsee kotiin ja seuraavana päivänä takaisin tankille. Brasilialaisten huoltoasemien tarjonta on monipuolista autoille tarkoitettujen palveluiden lisäksi. Peruselintarvikkeiden lisäksi huoltsikat myyvät usean kilon säkkejä jäitä ja grillihiiliä. Olen nähnyt huoltsikoiden yhteydessä joskus myös parturi-kampaamoita ja lemmikkieläinliikkeitä.
Brasilialaisille huoltsikoille on tyypillistä myös jonkinlainen terassi tai muu anniskelualue. Huoltsikan kylmäkaapeista löytyy oluita ja hyllyiltä vodkaa sekä konjakkeja. Olin todella häkeltynyt ja pöyristynyt, kun älysin ensimmäisen kerran, että ihmiset kurvaavat huoltsikan terassille nauttimaan alkoholijuomia. Sitten samat ihmiset hyppäävät autojensa rattiin tai skootterin selkään ja lähtevät huristelemaan liikenteen sekaan. Tällainen liikennekäyttäytyminen on kuulemma ihan normaalia. Sekin on normaalia, että jotkut laittavat turvavyön kiinni vain silloin, kun sattuvat muistamaan. Samaan aikaan autoissa roikkuvat Wunderbaumien tilalla katolilaiset rukoushelmet, ristit ja pyhimysten kuvat tuomassa suojelusta.
Huoltsikoiden terasseille mahtuu monenlaista kulkijaa. On lapsiperheitä, kaveriporukoita, syntymäpäiväsankareita ja elämäänsä kyllästyneitä. Kaikki ovat yhtälailla tervetulleita. Huoltsikat ovat vähän niin kuin rantoja Brasiliassa. Ihmiset ovat samanarvoisia. Riittää oikeastaan vain se, että on lippis päässä. On myös hyvä tietää jotain jalkapallosta ja kritisoida äänekkäästi kilpaa muiden kanssa presidentti Dilmaa ja maan korruptoituneita poliitikoita.
Sunnuntai on päivä, jolloin huoltoasemilla käy eniten kuhina. Pakollisten perhelounaiden ja - päivällisten jälkeen paetaan omien seuraan. Ilta-aurinko laskee huoltsikan terassilla, kun kolme vanhaa miestä aloittavat Dominon. Mieleeni muistuu ukkini, joka kävelee useamman kerran viikossa Herkkusuuhun vaihtamaan kuulumisia kavereidensa kanssa. Pappavainajallanikin oli tapana joka aamu nousta Sokkarin yläkerran baariin tapaamaan tuttaviaan. Jos pappa olisi vielä elossa ja tulisi moikkaamaan minua Brasiliaan. Veisin hänet huoltsikalle aamulla, kun kahvi on tuoretta, sämpylät lämpimiä ja vihreät papukaijat ovat heränneet muistuttamaan, että nyt ei olla enää Kuusamossa. Etelän ihminen. Sellaiseksi pappa olisi minua kutsunut.