Rakkaalla lapsella on monta nimeä: pylly, peppu, takamus jne. Tässä tekstissä tulen viittaamaan takapuoleen kaikilla näillä yllä mainituilla nimityksillä. Brasilian portugalissa pyllylle ei jostain kumman syystä löydy synonyymejä, vaan brasilialainen pylly on jaettu kokoluokitukseen eli bundinha (pieni pylly), bunda (medium-kokoinen pylly) ja kaikkien himoitsema bundona (jättipylly). Jättipyllyn kantaja ei saa missään nimessä olla lihava, vaan hänen tulee olla hoikka ja treenattu. Brasilialainen pylly verhotaan mieluiten kireään kankaaseen ja sen annetaan keinua keveästi kuumassa iltapäivän auringossa.
Miksi takamus ansaitsee tämän kaiken huomion? Brasiliassa pylly on tärkeä elementti ulkoisessa habituksessa, mutta siinä on myös muuta. Peppuun kiteytyy brasialaisen yhteiskunnan yksi näkyvimmistä arvoista ja ihanteista - ulkonäön palvominen. Brasiliassa kauneusihanteet ja ulkonäöstä huolehtiminen ovat saaneet suuret mittasuhteet. Botox ja silikoni-implantit ovat jo teini-ikäistenkin arkipäivää, kuntosaleilla personal trainerit tarjoavat asiakkailleen steroideja ja kaikki laihduttavat koko ajan.
Brasilialaiset ovat tarkkoja ulkonäöstään, niin rikkaat kuin köyhätkin. Monet brasilialaiset myöntävät itse, että mieluummin ostavat hyvännäköisiä vaatteita, kuin vaikkapa korjaavat kotinsa vettä vuotavan katon. Hyvä ulkonäkö on keino erottautua muista ja saada parempi elämä. Kimmoisalla takamuksella ja hienolla autolla voi saada hyvän työn, päästä rikkaisiin naimisiin tai tulla jopa kuuluisaksi.
Rikkaat brasilialaiset suosivat merkkibrändien tuotteita. Pienempituloisimmat eivät halua jäädä kakkoseksi, vaan ostavat myös merkkipaidan ja joutuvat maksamaan sitä osissa usean kuukauden ajan. Suomessa isoja hankintoja kuten asuntoja ja autoja maksetaan osamaksulla, mutta täällä se toimii myös niin lenkkitossujen kuin farkkujenkin kohdalla. Useat vaatekaupat mainostavat, että he antavat asiakkailleen jopa 30 päivää maksuaikaa ja kodintavaraliikkeet jopa 24 kuukautta. Osamaksujen runsaassa hyödyntämisessä on aina ylivelkaantumisen riski, koska kuukausipalkat tavallisen kansan keskuudessa ovat pienet.
Brasilialaiset ovat ahkeria kommentoimaan toistensa ulkonäköä. Heti saa kyllä kuulla, jos loman aikana on tullut pari lisäkiloa. He kommentoivat myös rumaa asukokonaisuutta, rasvaista tukkaa ja hehkuvan punaista finniä työkaverin nenänpäässä. Ihmiset myös kutsuvat toisiaan lempinimillä kuten ”laiheliini” ja ”pullukka”.
Kommentoinnilla ei kuitenkaan tarkoiteta mitään pahaa. Se on vain viatonta huomioiden tekemistä ääneen. Olen saanut osakseni muun muassa seuraavan kommentin ystävältäni ”Sullahan tuo pyllyn leviäminen ei lopu milloinkaan!” ja opiskelijaltani riemuhuudon saattelemana ”Lotta, Lotta! Sun nenähän on kuin peruna!”. Kyllä, minulla on pottunenä ja olen ylpeä siitä!
Olen tullut siihen johtopäätökseen, mitä kauemmin Brasiliassa asuu, sitä muhkeammaksi pylly muokkautuu. Tämä pätee niin minun kuin myös kahden ulkomaalaisen miespuolisen kollegani kohdalla. Ei se meitä haittaa. Sehän vain tarkoittaa sitä, että olemme sopeutuneet tänne tropiikin olosuhteisiin loistavasti ja meidänkin askeleemme on keinuva, ei enää niin kiireinen.