Ei olisi näillä hermoilla bussikuskiksi.
Jonkin verran busseilla matkustaneena voin todeta, että kuskeilla on lehmän hermot.
Lisäksi ammattikunnan edustajilla tuntuu olevan hyvät käytöstavat ja valtavan laaja yleissivistys.
Onnea vaan matkustajat, teitä palvelee usein ammattitaitoinen kuljettaja, joka on ystävällinen kaikille ja osaa puhua tarvittaessa päivän politiikastakin.
Bussissa ei tarvitse istua tuppisuuna, jos niin ei itse halua. Kuskista saa aina juttuseuraa.
Kuskeilla tuntuu olevan kaikilla sama piirre – aihe kuin aihe kelpaa jutteluun.
Viime sunnuntaina kuskilla oli niin mielenkiintoinen juttu meneillään, että mietin vakavasti jopa hyppääväni vasta oman pysäkkini jälkeisellä pysähdyspaikalla pois.
Kuski kertoi matkustajalle, kuinka oli jututtanut taivalkoskelaista nuorta äitiä, joka kertoi viihtyvänsä kunnassa erinomaisen hyvin.
Äiti oli luetellut syitä viihtymiseensä, jotka bussikuski oli niellyt mukisematta. Niinpä bussikuski totesikin väliin, että Taivalkoskella viihtyvät nuoret aikuisetkin.
Kuulematta jäi vain kuskin arviot siitä, miten lapsilla pyyhkii kunnassa. Se jäi kaivelemaan, sillä siinä olisi toimittajakin taas oppinut uutta.
Bussikuski on myös herrasmies.
Vaikka tarinointi on usein eläväistä ja sanarikasta, bussikuski ei sorru koskaan navanalusjuttuihin tai kiroilemaan.
Se on osoitus nokkeluudesta sekä siitä, että sana on hallussa ja juttuja voi kuunnella, kuka tahansa vauvasta vaariin.
Olen miettinyt usein, saavatko bussikuskit koulutusta tarinointiin.
Uskon, että heitä ei työnantajan puolelta kouluteta ihmiskohtaamisiin, vaan kaikki toiminta tulee luonnostaan.
Bussikuskeiksi taitavatkin päätyä juuri sellaiset ihmiset, jotka ovat sosiaalisesti taitavia ja kokevat ihmiskohtaamiset miellyttäviksi tapahtumiksi.
Sen voi varmasti moni matkustaja myöntää, että bussikuski on arvokas viihdyttäjä usein niin tylsillä matkoilla.