Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Byrokratian kukkaset aiheuttavat ärtymyksen ja huvituksen välimaastossa olevan reaktion. Byrokratia on kuin syyhy, joka pahenee raapimalla, ja juolavehnä, joka pukkaa kortta, vaikka sitä kuinka kitkisi.
Jostain syystä viranomaiset erityisesti rakastavat valvoa sitä, mitä ihmiset suuhunsa vapaaehtoisesti laittavat. Valvonta on tuntuu olevan sitä tiukempaa, mitä pienimuotoisempaa toiminta on.
Pari vuotta sitten Kuusamossa toimiva ruokapiiri osti käsittelemätöntä lehmänmaitoa suoraan tuottajalta. Koska maatilalle oli matkaa, teki porukka maalaisjärkeen perustuvan päätöksen: ei sinne kannata monella autolla ajaa, vaan yksi tuo maitoa isommalla päälärillä ja siitä sitten jaetaan kullekin tarpeen mukaan.
Hyvä idea paitsi, ettei semmoista tietenkään saa tehdä. Maidon jakoa varten olisi pitänyt olla viranomaistarkastetut tilat ja kylmäketjun olisi pitänyt olla todistetusti aukoton, ja ties mitä muuta.
Taannoin Kuusamossa oli mukava äitienpäiväperinne. Maa- ja kotitalousnaiset – ja olikohan seurakuntakin joten mukana – myi äitienpäiväkakkuja torilla. Kaikilla oli hyvä mieli: isä sai kakun, äiti sai kakun ja hyvän mielen, ja järjestöt rahaa toimintaansa.
Sitten iti byrokratian siemen. Jossain joku viisas keksi, että kakuntekijöillä pitää olla hygieniapassi. Siihen loppui kakun leipominen.
Syyllistä haetaan mieluusti kaukaa, EU:sta saakka. Helposti tulee mieleen, että kyse on kotikutoisesta ongelmasta. Etelä-Euroopan kalatoreja katsoessa käy sellainen kerettiläinen ajatus mielessä, ettei kylmäketjun joka vaihe taida vastata kaikkia säädöksiä.
Olisiko niin, että siellä luotetaan ihmisten arkijärkeen? Jos kala näyttää huonolta, sitä ei kannata ostaa.
Keskiviikon lehdessämme asiantuntija Jaana Elo arvioi, että elintarvikebyrokratia on keventynyt elintarvikevalvonnassa lakimuutoksen myötä. Paikalliset toimijat, kuten lihanjalostaja Martti Määttä ja valvontaeläinlääkäri Sauli Laaksonen olivat epäilevämpiä.
Byrokratian suhteen pitäisi soveltaa vanhaa tuomarin ohjetta: se mikä ei ole kohtuullista, ei voi olla oikein. Ylhäältä saneltujen ohjeiden sijaan vastuuta pitäisi jakaa ihmisille itselleen. Raakamaidon ostajalle lappu kouraan, jonka allekirjoittamalla ihminen hyväksyy sen pienen riskin, että maidosta on mahdollista saada vaikkapa pelätty ehec-bakteeri.
Turhan byrokratian karsimisella voitaisiin monipuolistaa maaseudun elinkeinoja. Jos maatilojen suoramyynnille ja lähiruualle on tilausta, ei ihmisten intoa pidä tappaa.
Petri Karjalainen