n Kuvassa on C-kasetti, jonka rinnalle on asetettu lyijykynä. Kuvatekstissä todetaan englanniksi, että lapsemme eivät koskaan tule ymmärtämään, mikä yhteys näillä kahdella esineellä on.
C-kasetti ja lyijykynä. Jos keksit ratkaisun, olen varma, että olet iältäsi lähellä kolmenkympin rajapyykkiä.
Isä naljailee pojalleen, joka ei tiedä miten muikkuverkot lasketaan. Poika kertoo tietävänsä verkosta kaiken, muun muassa sen, että sieltä saa kätevästi ladattua musiikkia ja elokuvia ilmaiseksi. Isoisä ihmettelee, miten nuoremmat eivät osaa itse ommella verkkoja, vaan hakevat valmiit kaupasta. Made in China.
Sukupolvien välinen kuilu on ikuinen, eikä sitä voi luoda umpeen. Hyvä niin, sillä muuten astelisimme edelleen aitoviertä tuohivirsut jalassamme.
Nuorena sitä kuvitteli, ettei koskaan tule niin vanhaksi, etteikö ymmärtäisi nuorisoa. Saman harhaluulon vallassa elävät nyt teini-iässä olevat. Ja vanhat ovat sitä mieltä, että heidän nuoruudessaan oltiin paljon kunnollisempia, vaikka pieniä kolttosia joskus tehtiin.
Huvittavaa on esimerkiksi miettiä, miten suhtautuminen lukemiseen on muuttunut Koillismaalla vuosikymmenten saatossa.
Alussa oli sukupolvi, jonka mielestä painetun sanan lukeminen on paitsi turhaa, myös vahingollista. Kaunokirjallisuuden pelättiin rappioittavan hyvän työmiehen tai -naisen. Sen verran piti katekismusta ja Raamattua osata, että sai naimaluvan.
Seuraava sukupolvi piti painettua tekstiä jossain arvossa. Syntyi hyödyn ajatus: lukemalla saattoi päästä (ruumiillisesti) helppoon ammattiin, pois alituisesta raatamisesta. Kaunokirjoja alettiin arvostaa samoihin aikoihin, ja kirjahyllyt ilmestyivät koteihin.
Omasta nuoruudesta on jäänyt mieleen sarjakuvien paheksunta. Niitä ei ollut lupa liikaa ahmia, vaan vain sopivasti oikean kaunokirjallisuuden jälkiruuaksi. Kunnes jossain vaiheessa tunnustettiin, että parhaat sarjakuvat ovat taidetta siinä missä kaunokirjallisuuskin.
Ennen sanottiin, että kun yökaudet tavaa tyhjänaikaisia kirjoja, ”mölläreitä”, niin oikeat työt jäävät seuraavana päivänä tekemättä. Nyt paheksutaan nuorta, joka pimeän tultua avaa tietokoneensa seurustellakseen toisten nuorten kanssa.
Silti tekee mieli sanoa, että nettimaailma on paljon koukuttavampi (lue: paheksuttavampi) kuin kirjat, ja tämä on keski-ikäistyvän miehen puhetta. Teknisen kehityksen nopeus tuntuu uskomattomalta, jos sitä joskus ehtisi ajatella.
C-kasetti ja Commodore 64 ovat kovin vähän verrattuna nykyisiin vempaimiin. C-kasettia muisteltiin eilen facebookissa. Tänään aiheena on jokin ihan muu.