Itsenäisen Suomen historiasta löytyy monta esimerkkiä ajasta, jolloin demokratian perusteet ovat natisseet, mutta kestäneet. Kansanvaltaa on uhattu sekä äärioikealta että äärivasemmalta poliittisten puhureiden suunnasta riippuen.
Kansanvaltaan sitoutuneet ihmiset ja puolueet ovat joutuneet linjaamaan, miten suhtautua ääriliikkeisiin, jotka suhtautuvat vihamielisesti demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Yhteistä ääriliikkeille on niiden harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta.
Presidentti Urho Kekkonen loi nuoruudessaan käsitteen ”demokratian itsepuolustus”. Vuonna 1934 kirjoitettu pamfletin kimmokkeena oli ääriryhmien mellastus. Suomessa käytiin vuonna 1918 verinen sisällissota, joka alkoi kommunistien noustua aseelliseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan. Vuonna 1932 aseellista kumousta yritti oikeistoradikaali Lapuan liike.
Kekkonen katsoi, että demokratia on itsepuolustukseen ”ei vain oikeutettu vaan myös velvoitettu”. ”Demokratian tulee siekailematta ja päättävästi pakkokeinoillaan estää valtionvastainen toiminta, mikäli se uhkaa koitua demokratialle vaaraksi.”
Kekkonen kuitenkin huomautti, että demokratia ei saa käyttää pakkoa yli tarpeen. ”Jos se sen tekee, on kyseessä hirmuhallitus, ei mikään demokratia.”
Sietääkö vai kieltääkö ääriliikkeet? Julkisuudessa on viime päivät taitettu peistä, pitääkö äärioikeistolainen ja väkivaltainen Suomen Vastarintaliike ja muut vastaavat järjestöt kieltää lailla. Rasismi on Suomessa rikos.
Kekkonen linjasi näin: ”Saattaa olla, että pakkotoimenpiteisiin turvautuminen perustuu vilpittömään haluun turvata kansanvaltaa, mutta jos se alkaa väärällä hetkellä tai kestää liian kauan, jos se suoritetaan liian ankarasti tai liian miedosti tai jos se muuten hoidetaan huonosti, silloin on seurauksena niiden epäonnistuminen. Pahimmassa tapauksessa pakkotoimenpiteet silloin antavat demokratian vastustajille käsiin ratkaisevat aseet demokratian kukistamiseksi. --- Pakkokeinoihin turvautuminen demokratian suojelemiseksi on näinollen kaksiteräinen miekka. Ellei siihen tartu, uhkaa demokratia luhistua väkivaltaoppien järjestettyjen hyökkäysryhmien jalkoihin, ja jos sen ajattomalla ajalla tai taitamattomasti suorittaa, tulos on sama.”
Suomen Vastarintaliike on looginen ilmentymä siitä likasangosta, mikä netin keskustelupalstoilla kiehuu.
Demokratian puolustaminen on ajankohtaista ajasta aikaan. On meidän sukupolvemme vuoro vastata kysymykseen, joka nuorta Kekkosta askarrutti. Eikä tehtävä ole tänään yhtään helpompi.