Ponku-isäni oli poromies, mutta kesäisin hän, kuten muutkin kotikyläni miehet, myös veljeni, olivat Kitisen uitossa. Isä oli arvostettu perämies, myös Mirja-sisareni oli useina kesinä uiton kokkina. Uiton asioista puhuttiin kotona: joku jätkistä oli saanut lopputilin, syytähän en saanut tietää, mutta sana tuli tutuksi. Tutuksi tuli myös Ponkun opetus: Ku sie saat jonku tehtävän, tee se niin hyvin ku ossaat. Ku ossaat, on sulla oikeus kehua myös ittiäs, ”Tässä mie olen hyvä”. Ittelle arvostuksen antaminen ei ole leuhkimista.
Hanna-anoppini, Ison Pilkotuksen takana Sovakylässä syntynyt, ja ajan tavan mukaan piikonut toisessa talossa. Tapa oli ”Entisajan naisten emäntäkoulu”, vieraassa talossa oppi eri tapoja ja käytäntöjä. Hanna kertoi: Kekrin aikoihin oli piikojen ja renkien pestuu. Jos oli hyvin toiminut, jatkui työ samassa talossa, muuten tuli lopputili. Ei sitä kylläkään siten sanottu. Hanna jatkoi elämäänsä pesueensa kanssa Paanajärvellä rajamiehen akkana ja evakkoajan jälkeen Käylän Hevoskorvessa tilallisen emäntänä. Väinö-appeni oli saanut tilan maanhankintalain mukaan, rajamiehet olivat siihen oikeutettuja. Kotona Sovakylän Heikkilässä ja piikuuspaikassa Rajalassa opitut taidot Hanna sai käytännössä kokea ja ottaa käyttöönsä.
Myös Isossa Kirjassa näin arkisesti ajatellen puhutaan lopputilistä. Matt.24-25. Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista talenteista. Tätä Raamatun kohtaa lukiessani olen pohtinut usein: minkälaisen talentin olen itse saanut ja olenko talenttini oikein hoitanut.
Jokainen meistä on perinyt suvultaan ja vanhemmiltaan paitsi näköä ja ulkoista olemusta myös suvun tapoja. ”Sukhunsa suopetäjä, tekijhänsä tervaskanto”, sanoi Ponku. Tai jostakin vähälle jääneestä kyläläisestä ”Son semmonen ku on tehessä tullu”. Ainakin nämä lapsena kuulemani sananparret putkahtavat usein mieleen. No, se on opittua tietoa.
Ovatko hyvät haltijat olleet liikkeellä syntymäni aikoihin? Olenko saanut kumminlahjoiksi talentteja? Kuinka olen nämä talenttini hoitanut? Olin Oulun sairaanhoitaja-terveyssisarkoulussa opiskellessani sekä Raamattupiirissä legendaarisen ”Jössen”, Tuomiokirkkoseurakunnan lehtori Hjördis Oivon että lausuntakerhossa lausuja Regina Estaman opissa. Jompikumpi heistä tai ehkä molemmatkin painottivat oman talentin hoitamista.
Tämä vuosi on lopullaan. Omakin elämäni on lopullaan. Minkälaisen lopputilin saan? Paljon olen kanssakulkijoiltani oppinut. Työaikanani olivat viisaat vanhat naiset ja jämerät ukot opettajiani. Koettua elämänviisautta, naisena olemisen taitoa ja huumorin keinoin selviytymistä arjen toiminnoissa. Oman talenttini olen parhaan kykyni mukaan hoitanut, jostakin uskallan sanoa: Tuossa mie ole hyvä!
Ebba Ahonen Kirjoittaja on eläkkeellä oleva terveydenhoitaja Käylästä