Maariana aurinko paistaa ranganpäästä ranganpäähän, tämän lauseen ehin isä-Ponkulta kuulla monia kertoja. Vuodet vaihtuivat , mutta aina se tuntui yhtä verekseltä, kuten koko Maarian aikakin.- Maarian jälkhen kirkhaja päiviä piisaa siihen asti ku pääshän pääsiäissä kattomhan auringon tanssia hangilla.
Isä-Ponkun tärkein luettava oli allakka, Helsingin yliopiston julkaisema Almanakka. Korvat tarkkana istuin vieressä ja koetin painaa muistiini tärkeitä kuun ja kiertotähtien liikkeitä ja miten ne kaikki tulevaan säähän vaikuttivat. Oliko auringolla ja kuulla kehät, torveiliko aamuaurinko, keijottiko kuun sirppi selällään ts riipppuiko kynsistään.
Tänä keväänä olin ensin ihmeissäni pääsiäisen ajasta. Ennen vanhaan opin, että Kevätpäiväntasauksen jälkeistä täydenkuun aikaa seuraava sunnuntai on pääsiäinen. Eipä ollut. Onneksi asia Muikussa selvitettiin, ei tarvinnut jäädä ihmettelemhän sen enempis.
Totta on kuitenkin se, että Maarialta on kirkkaita päiviä piisannut, piisanneeko Pääsiäiseen. Olen pitänyt tapana käydä katsomassa auringon tanssia pääsiäisaamuisin. Lunta on kuitenkin tullut piisalle asti, saattaapa tulla kävelyhankikin. Auringon tanssin katseluun voi liittää myös joutsenten seurailun. Kitkajoen Saukkonivaan ovat ensimmäiset valkokaulat jo saapunet.
Tänä talvena ja keväänä on saanut nauttia monin tavoin Luonnon ihmeistä. On ollut upeita revontuliviikkoja, parhaat revonvalkiat heti illasta, ennen puoltayötä. Ponku herätti kyllä meidät penskat vaikka keskiyöllä katsomaan revontulia, jos ne hänen mielestään olivat tavallista näyttävämmät, tämän muistin, kun kuulin ja luin että Japanista ja Kiinasta asti tulevat revontulia katsomaan. Toivottavasti saivat rahoilleen vastineen. Me saamme nauttia niistä ihan ilmaiseksi.
Onhan muutakin hienoa ja hyvää tarjolla. Kuukkelit , onnenlinnut ovat asustelleet pihapiirissäni koko talven. On toki muitakin siivekkäitä,harakoista punatulkkuihin ja tintteihin. Ainoat, mitä olen kaivannut, ovat kottaraiset, liki puolenkymmentä vuotta on siitä, kun kottaraiset kuuluivat myös pihapiirini asujiin.
Mutta oottelempa rauhassa kesän alkua, eivätköhän räystäspääskyt tule entisiä pesäpaikkojaan katastamaan.
Käylän koulu on naapurina, olen mielissäni, kun koulun oppilaat käyvät kotimatkallaan tervehtimässä meitä vanhuksia. Näin pysyy tuntuma lapsiin ja nuorisoon, kun omat lapsenlapseni ovat jo aikuisia. Joskus sentään etelän atimot lomareissuillaan pistäytyvät. Viime viikolla sattui mukava vierailu. Kouvolan atimot pikku tyttärensä kanssa poikkesivat, Käylän koulusta naapurin poika sattui samaan aikaan. Lapset tutustuvat helposti, kohta nämä vesselit huomasivat muovipulkat seinustalla ja pulkkamäki oli kartanolla lumilingon pukkaamasta töyräästä valmiina. Huomasimme sentään katsoa ikkunasta: pitkiä luikuja ja iloisia ilmeitä!
Kumpa me aikuisetkin yhtä mutkattomasti löytäisimme kaverin! Auringon tanssia pääsiäishangella ja mukavaa kevättä kaikille!