Kolumni

Ebba Annebergin kolumni: Tästä tuli nöyrä vuosi: "Johan mie sitä jo kevhän korvalla ounastelin, ei tämä kessän tulo kyllä hyvältä näytä"

-
Kuva: Mikko Halvari

Johan mie sitä jo kevhän korvalla ounastelin, ei tämä kessän tulo kyllä hyvältä näytä. Ei sitten pienintäkhän siivekästä, isomista pörriäisistä puhumattakhan. Mitenkhän nyt käypi marijamaitten, ku ei ole pölyttäjiä? Aurinkoa kyllä piisaa, mutta ku tuuli on alinomaa pohojosessa. Ei sekhän ole hyvä merkki ku näin aikasin ukkonen jyrähtelee. ”Aikanen ukkonen, aikanen pakkanen”, sannoo sananparsikin. Kyllä minusta alakaa vaikuttaa siltä, että tästä tullee nöyrä vuosi. Vastahan nyt kyllä on kesäkuun loppupuoli, mutta jo muutamin

aikoin koivut on ”revon kinthalla”. Nämä isä-Ponkun sääenthet tulivat mieleeni tänä keväänä, kun sää näytti samalta kuin vuosia takakäthen olin kuullut ja muistiini tallentanut.

Heinäkuun alussa piti pelätä aikasta pakkasta, ”Ullan päivä, paha päivä”, silloin on pakkasen vaara vanhan enteen mukaan. Tänä kesänä enne piti paikkansa. Katselin kasvimaatani: vähäiset potunvarret olivat kutsumattoman vieraan merkkaamat. Mansikkamaa oli myös aivan kukattomana. Mansikkamaata olin kyllä lannoittanut ja kastellutkin, samalla kun Hannamari, tyttäreni, lomapäivinään urakoi potunsiementen mullan alle laitossa. Harmitti, ja moitin laiskuuttani. Muutamana keväänä olin ollut vireänä ja olin harsolla peittänyt mansikkamaan ja osan pottupenkeistäkin. Oli kyllä saanut kyläreissulla Ronttivaarassa hyvän vihjeen.

Kävimme kyläreissulla Eeron ja Annelin luona, aiheena meillä oli käydä katsomassa Eeron navettamuseota. Ei ollut äiji jouten ollut, niin monenmoista tavaraa oli Eero vanhaan navettaan tallettanut. Eero sanoi vakaasti lopettaneensa potunviljelyn:

-Meillä menee pottuja niin vähän, että ostan syksyllä säkillisen, se meille talveksi piisaa. Eeron kotona vanhempiensa elinaikana olin kerran ollut sipulinlistintäopissa ja toisen kerran sain äidiltään Hiljalta kuminan juurta alun. Kuminan suhteen olin siitä pitäin ollut omavarainen. Kumina on hyvin pärjännyt yrttipenkissäni marjapensaiitten takana.

Mansikasta minulla tuli täysi kato, viinimarjapensaat sentään antoivat satoa. Vattuja olen pihapiiristä aina ennen saanut hyvän sadon. Nyt jäi vattusato kymmenesosaan viimekesän määrästä. Sentään yksi iloinen yllätys. Ensimmäisenä Käylän kesänäni viisikymmenluvulla kotikäynneilläni Kitkalla sain Airisniemen Martilta lapionpiston keltaista vattua. Istutin sen saunani viereen vattupöheikköön, joka vuosi olen saanut pienen rasialllisen tätä keltaista (alpino) vattua. Hillat ja mustikat jäivät tänä kesänä poimimatta. Yrityksen puutetta ei ollut. Tavanomaisilta hyviltä marikoiltani kävin katastamassa. Vaikka yksitellen olisi mustikat kerännyt, ei kasoa olisi tullut.

Muistelin vuosia, jolloin olin poiminut mustikoita myyntiin. Onneksi on kuitenkin mitä muistella. Nyt elän toivossa, että edes karpaloita saisin. Hyviä karpalojänkäiä on lähellä. Tosin sekin aika on vielä eessäpäin. Mutta toivossa on hyvä ellää!

Heinäkuu on lomalaisten aikaa, atimot sekä etelästä että pohjoisesta kävivät tervehtimässä. Ilmat olivat lomalaisille suotuisat. Kaikki kyselivät marjasaaliita.

–Ei ole kehumista, pikkupottuja voin keittää ja tarjota sipulivoisulakastikken kera. Ei olis kannattanut kehua. Heinäkuun pakkanen teki tehtävänsä: pikkunuperoita tämän kesän potut, sipulit olemattoman pieniä. Nauriit olin kylvänyt juhannusaattona vanhan tavan mukaan, harventanut ja harannut, mutta ei yhtään kunnollisen kokoista. Mie olen vielä poloinen kehunut, että omista nauriista saan aina siemenet seuraavan kesän kylvöön.

Istuinpihakeinussa ja katselin kasvimaatani ja kukkapenkkejäni. Koskaan ennen ei ole näin surkeaa näkyä ollut. Mutta ei auta itku markkinoilla! On niitä nöyriä vuosia ollut ennenkin, silti on ihmisriepujen pitänyt toimeen tulla. On pitänyt pärjätä, vaikka oli pirtillinen lapsia huollettavava.

Mustikkarinteillä kulkeissani katastelin sieniä. Totta on sekin, uupelo tulle sienistäkin.

Näin on tämä kesä lopullaan. Aurinko paistaa, ystävät muistavat. Kiitoksin ja tervheisin ämminkäppyrä.