Liikasenvaaraan menomatkalla likellä kylää oli Sova-Vihtorin ja Senjan talo, nimeltä Mansikkamaa. Vihtoria sanottiin arkisessa puheessa yleisesti Vittoriksi, joten sitä tapaa uskallan käyttää. Talossa asuivat heidän lisäkseen aikamiespojat Esko ja Hugo.
Työssä ollessani jouduin usein talossa asioimaan. Senja oli talon valtias ja keinutuoli oli Senjan valtaistuin.
Usein kotikäynneilläni taloissa istahdin keinutuoliin, mutta käynneilläni Mansikkamaan pirtissä kyllä huomasin, että ikkunanvieruspenkki oli tavallisen käypäläisen istuin.
Olin jostain syystä päässyt Senjan suosioon. Senja tarjosi minulle kahvit, aina vastajauhetuista pöönistä ja piti samalla esitelmän kuinka kunnon kahvi keitetään. Kahvi oli hyvää ja reilusti suolalla höystettyä. Se ei minua haitannut, sillä samalla tavoin höystettyä oli isä-Ponkun kahvi, jota olin lapsesta asti oppinut juomaan.
Vittori tuli kahviseuraksi, jos sattui kotona olemaan.
Siinä sitten raatasimme asioista ja asioitten vierestäkin. Kuolemaakin käsiteltiin, varsinkin silloin, jos lähipiirissä oli kuolema vieraillut.
Sen muistan, että Vittori usein toivoi, että hän itse kuolisi sula-aikana: "Jos talvella kuolee niin ruumishan jäätyy ku poronroppi. Eihän semmosta ruumista saa ees arkkuun laitettua."
Viime toukokuun 23. päivä oli Lapin Kansassa artikkeli ihmisruumiin kompostoinnista.
Kompostoitaessa ruumis asetetaan kuusikulmaiseen teräsastiaan, joka on täytetty alfalfa-kasveilla, puulastuilla ja oljilla. Astia suljetaan ja sen annetaan kompostoitua luonnollisella tavalla 30 vuorokautta. Tuotoksena on kaksi kottikärryllistä multaa.
Kun olin lukenut tämän artikkelin oikein pariin kertaan, minulle tuli mieleen Sova-Vittori ja hänen toiveensa kuoleman ajankohdasta. Vittori pelkäsi, että kuolee talvella ja ruumis jäätyy kuin poronroppi.
Mitähän Vittori olisi tuumannut, jos olisi tiennyt että ruumis tungetaan kuusikulmaiseen teräsastiaan.
Sitä minäkin jäin miettimään. Ruotsissa kuulemma on ruumiin kompostointi sallittua. Jos sama lupa tulee meillekin, ainahan me kaikessa Ruotsia seuraamme, pitänee ajatella asiaa eri kantilta. Kaksi kottikärryllistä multaa! Siinähän olisi alusta muistokukille.
Mutta pannaanko se multa siihen teräsastiaan ja ovatko tulevaisuuden hautausmaat teräsastiarivistöjä?
Tuli mieleen sekin, että olisipa Vittorin Senja vielä sanomassa. Senjalla oli näet suorat ja selvät neuvot moniin asioihin. Senja uskalsi olla oma itsensä.
Vittorin Senjan rohkeutta tässä nyt tarvittaisiin!