Uusien hyvinvointialueiden taival on alkanut yskien. Ongelmat, joista osattiin varoittaa etukäteen, ovat pitkälti toteutuneet. Tilanne ei sikäli yllätä, sillä historian kirjoihin siirtynyt Rinteen-Marinin hallitus runnoi soteuudistuksensa lävitse hinnalla millä hyvänsä.
Vasemmistohallituksen ideologinen ratkaisu on johtanut tilanteeseen, jossa potilaiden lisäksi hyvinvointialueet itsessään vaativat hoitoa. Kaiken järjen mukaan tilanteen pitäisi olla päinvastoin. Uuden hallinnollisen tason rakentaminen on tuonut mukanaan yhtä isoja kasvukipuja. Yhtäällä hallinnon kulut ovat karanneet käsistä. Toisaalla palkanmaksun toimivuus ja potilaiden palvelun laatu unohtuvat.
Samalla uusia ongelmia syntyy, kun alueelliset erityispiirteet jätetään huomioimatta.