Kolumni

Ei enää ver­koil­le, vaan ver­kos­sa

-
Kuva: Laura Tornberg, laura.tornberg@evl.fi, 050 596 5347

Kovin muu harva asia herättää suomalaisissa ihmisissä yhtä paljon intohimoja kuin kalastus. Niin pitkään kuin ihmisiä on ollut, riitaa on tullut heti kalavesistä, niiden omistuksesta ja kalastusoikeuksista. Ja kiistat jatkuvat.

Kuusamossakin muistaakseni riideltiin käräjiä myöten ainakin jo 1700-luvulla. Eräs kuusamolaismies valitti, että joku iiläinen oli tullut samalle järvelle haukia pyytämään ja viemään kaikki kalat. Eihän saalista olisi sen aikaisilla pyydyksillä kahdelle miehelle vaikkapa Iijärven kokoisesta järvestä millään riittänyt!

Nyt on valmisteilla uusi kalastuslaki ja sitä myöhemmin täydentävä asetus. Lausuntoja on pyydetty eri tahoilta ja keskustelu on käynyt kiivaana. Kenellä on oikeus päättää ja määrätä kalastusasioista ja rajoituksista, millä verkkomäärällä saa pyytää, kuinka monta kalaa vuorokaudessa ottaa ja mitkä ovat kalojen ylä- ja alamitat? Nämä ovat muutamia avoinna olevia kysymyksiä.

Tähän voi vielä lisätä, että erilaisia kalastajia on paljon. On nimittäin ammattikalastajia, kotitarvekalastajia ja erilaisia virkistyskalastajia tai urheilukalastajia. Jälkimmäiset jakaantuvat vielä eri alalajeihin kuten pilkkijöihin, uistelijoihin, virvelijöihin, perhokalastajiin, koukkupyytäjiin ja mato-onkijoihin muutamia mainitakseni. Lisäksi jako käy vielä joki- tai järvikalastajiin sekä kalojen ottamiseen ravinnoksi -kalastajiin tai pyydä ja vapauta -kalastajiin. Joka lähtöön löytyy ihmisiä ja soppa on selvä.

Kalastus erilaisine muotoineen on kuulunut suomalaiseen elämäntapaan aina. Se oli entisaikaan tärkeä ravinnonlähde monelle suomalaisperheelle. Nyt tilanne on täysin toinen. Esimerkiksi sisävesialueella on muutamia harvoja ammattikalastajia, jotka saavat siitä leipänsä. Sitten tulee joukko kotitarvekalastajia ja urheilukalastajia, joille kalastus on harrastus, enemmässä tai vähemmässä määrin.

Kaikkinensa kalastus on vähentynyt ja turha on suomalaista ikiaikaista eräharrastusta kovin ruveta rajoittamaan. Ennen puhuttiin verkoille menemisestä. Nyt nuoret eivät sinne mene edes kirveelläkään, mutta ovat jossain toisessa verkossa.

Mikko Häme

mikko.hame@koillissanomat.fi

”Kalastus erilaisine muotoineen on kuulunut suomalaiseen elämäntapaan aina.