Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Miksi en ole rikas, enkä vain hyvännäköinen, kysyy magneetilla kiinnitetty kissaneiti jääkaappini ovessa. Neiti on maalattu puiseen tauluun, jonka ostin eräästä kesätapahtumasta muutama vuosi sitten.
Taulun alapuolella roikkuvassa kortissa Maisa ja Kaarina -sarjakuvan Kaarina pyyhkäisee otsaansa ja päivittelee, kuinka rankkaa on olla aina oikeassa. Mainittakoon myös, että olen jo aikaa sitten julistanut elämäni tunnusmelodiaksi Vain elämää -sarjastakin tutun Cheekin kappaleen Jos mä oisin sä.
Sen sanoma tiivistyy kertosäkeeseen: ”Jos mä oisin sä, kyl mäkin olisin mun kaa.”
Aikamoista uhoa, tiedetään. Todellisuudessa kyse ei kuitenkaan ole uhosta saati ylivoimaisesta itsetunnosta. Itse asiassa päinvastoin.
Todellisuudessa suomalaisille niin tyypillinen vaatimattomuusgeeni istuu minussa vähintään yhtä syvässä kuin maamiehissäni ja -naisissani keskimäärin. Milloin vain joku eksyy kehaisemaan uutta puseroani, kampausta tai tekstinpätkää, kiirehdin vähättelemään niitä vanhoiksi, rumiksi tai pikapikaa kyhätyiksi.
Toinen vaihtoehto, johon turvaudun, on suomalaisittain vähemmän yleinen. Kuten tekstin alusta ilmenee, tapaan kääntää sisäisen epävarmuuteni ulkokultaiseen uhmaan. Jos ystäväni päivittelevät ulkonäköään, ryhdyn julistamaan omaa ihanuuttani. Jos saan tuurilla yhden tietovisavastauksen oikein, pyytelen anteeksi ylivoimaista älykkyyttäni.
Nämä siis vain esimerkkeinä. Kuittaan sarkasmilla monet muutkin hetket, jotka todellisuudessa nitistävät sisintäni.
Heikko itsetunto on ensi silmäyksellä kunkin oma ongelma. Ikuinen vähättelijä jättää itsensä jalkoihin ja antaa ilmaista kilpailuetua muille. Vaatimattomuus ei edes kaunista, vaikka toisin väitetään.
Tarkemmin katsottuna itsensä alentaminen tekee kuitenkin hallaa myös muille. Kohtaan päivittäin mielenkiintoisia ihmisiä ja tapahtumia, joista tiedän lukijoiden haluavan kuulla. Jutunteko jää, koska haastateltava ei usko itseensä tai asiaansa.
Lisäksi itsestään ikävästi ajattelevat ajattelevat helposti ikävästi muista. Tähän liittyy oma uuden vuoden lupaukseni. Lupaan yrittää vähentää vähättelyä ja jakaa enemmän kiitosta sekä itselle että muille.
Ei ehkä tyypillisen suomalaista, mutta takuulla yrittämisen arvoista.
Suvi Peltola