Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Kollegani Suvi kirjoitti tällä palstalla taannoin, että uskonnollisesta vakaumuksesta voi saada mukavaa käsinojaa ja helpotusta maailmantuskaan sekä kuolemanpelkoon. Näin minäkin olen uskonnon funktion omassa mielessäni järkeillyt. Uskovainen luottaa siihen, että jotakin on vielä tämän elämän jälkeen.
Olen näitä asioita viime aikoinakin pohtinut paljon, kun olen ollut juttusilla lestadiolaisten ja muiden kristittyjen sekä muslimien kanssa.
Minulla kun ei tuollaista vakaumusta ole, niin täytyy sitten yrittää satsata täysillä tähän lihalliseen elämään. Joku on tosin joskus sanonut, että olen eksyksissä. Kerran lenkkipolulla toisen suuntauksen edustaja paasasi, että eräänä aamuna herään kauheaan painajaiseen.
Sitä odotellessa.
Olen havainnut, että monelle uskovaiselle kuoleman jälkeiseen elämään valmistautuminen tarkoittaa tietyistä asioista luopumista tässä maallisen vaelluksen aikana.
Ehkäpä juuri tämä on se suurin syy, miksi minusta ei uskovaista oikein saisi. Tykkään aivan liikaa juopottelusta, mässäilystä, villistä ja vapaasta seksistä, pornosta, väkivaltapeleistä, kilpaurheilusta, pubivisoista ja saatanan raa’asta rockmusiikista.
Eettisiä valintoja teen sitten muilla perustein.
Maailmassa on niin monta uskontokuntaa ja niiden sisällä eri oppisuuntia ja lahkoja, että olisi aivan mahdotonta valita, mihin niistä sijoittaisi. Todennäköisyys, että juuri sillä sitten ikuinen elämä napsahtaisi kohdalle, olisi häviävän pieni.
Onpa olemassa sellaisiakin suuntauksia, joissa pelastuksen voi rahalla ostaa, kuten skientologia. Siitä ei näillä toimittajan palkoilla kannata edes haaveilla.
Uskonnollisuudessa ei sinäänsä ole mitään väärää. Jos se tuo helpotusta elämään, niin siitäpä vaan. Seurakunnat tekevät myös monenlaista hyvää ja tärkeää työtä.
Minulla raja menee siinä, että uskontoa käytetään vallan välikappaleena tai uskonnon avulla painostetaan ihmisiä johonkin. Näin teki viimeksi Israelin Benjamin Netanyahu syyttäessään palestiinalaisia holokaustista.
Suomessakin on selvästi näkyvissä uskontojen törmäys nyt kun maahan on yhtäkkiä saapunut tuhatmäärin islaminuskoisia. Onpa tässäkin lehdessä sekä vastustettu että kannatettu maahanmuuttoa Raamatun säkein.
Minun ohjenuorani kiteyttää koomikko Ricky Gervais: Jokaisella on oikeus uskoa mihin huvittaa, ja muilla on oikeus ajatella, että se on naurettavaa.