Yleisurheilu on hiihdon ohella ollut yksi Suomen urheilun lempilapsista. Menestystä on tullut roppakaupalla – varsinkin vuosikymmeniä sitten. Ei tullut enää, kuten käydyt MM-kisat osoittivat. Eikä paljon paremmin taida mennä jatkossakaan.
Syy ei ole siinä, ettei olisi asiansa osaavia valmentajia kuten jotkut ovat esittäneet.
Syy on yksinkertaisesti siinä, ettei ole yleisurheilulajien harrastajia. Massat puuttuvat. Ei ole mistä ottaa ja lahjakkuudet eivät urheile tai harrastavat jotain muuta lajia.
Koillismaallakin oli vielä jokunen vuosikymmen sitten yleisurheilu voimissaan. Oli monessa lajissa aikuisikäisiä harrastajia, jotka ylsivät kansalliselle tasolle. Nousipa Posion Kaarlo Maaninka aivan maailman huipulle asti. Suorituspaikat olivat tuolloin mitä olivat, mutta into oli kova.
Kun viimein saatiin kunnot kentät joka pitäjään, yleisurheilu sammui. Ei ole enää paikallisia esikuvia eikä aikuisten sarjojen yleisurheilijoita lainkaan koko Koillismaalla.
Nuorten omaehtoinen liikkuminen on vähentynyt myös rajusti. Kouluun tullaan nykyisin – jos ei mopoautolla, niin vähintään skootterilla tai mopolla. Niitä näyttävät olevan koulujen parkkipaikat pullollaan.
Ei ihme, että esimerkiksi juoksuissa ollaan valovuosien päässä tummahipiäisistä ylätasankojen miehistä ja naisista, jotka jo kouluaikana juoksevat koulumatkansa ja käyvät vielä ruokatunnilla kotonaan syömässä juoksemalla.
Liika yltäkylläisyys ei länsimaissa innosta rehkimään, kun helpommallakin pääsee.
Vaativat yksilölajit eivät kiinnosta nykynuoria kuten ennen. Joku on sanonut, että syy on siinä, että aikoinaan monilapsisissa perheissä urheilua harrastavat halusivat päästä rauhaan muilta harjoittelemalla yksin.
Nyt tilanne on päinvastoin. Perheissä on vähän lapsia ja urheilua harrastava haluaa tavata muita joukkuelajien parissa. Mene ja tiedä.
Urheilu ei ole maailman tärkein asia, mutta on kieltämättä mukava seurata huippukuntoisten miesten ja naisten taistelua arvokisamitaleista. Suomalaiset vain jäävät entistä kauemmaksi arvokisamitalijunasta monissa perinteisissä lajeissa.
Jos menestystä haetaan, kannattaa suomalaisten keskittyä sellaisiin uusiin lajeihin, joissa on vielä vähän harrastajia. Ja erityisesti talvilajeihin, joita voidaan maailmanlaajuisesti harrastaa vain rajoitetusti.
Joukkuelajeista kannattaa ennen muuta satsata pesäpalloon, jääpalloon ja jääkiekkoon, joita harrastetaan vain muutamassa maassa.