Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Oma ikäluokkani menee naimisiin kiihtyvällä tahdilla. Se on saanut minut ihmettelemään, miksi lähes kaikki naiset edelleen haluavat ottaa miehensä sukunimen avioon astuessaan. Näin yhtäkkiä miettimällä mieleeni ei tule yhtäkään tuttuani, joka olisi oman sukunimensä säilyttänyt.
Minä olen jo kauan sitten päättänyt pitää oman sukunimeni, jos joskus menen naimisiin. Vaikka nimeni ei ole kovin erikoinen, se on kuitenkin minun nimeni. Se on osaltaan myös identiteettikysymys.
Yle uutisoi tänä kesänä, että edelleen reilut 70 prosenttia naisista ottaa ”vanhan kaavan mukaan” miehen sukunimen. Yleisestä luulosta poiketen kyseessä ei ole mikään ikiaikainen tapa. Pinttynyt sitäkin enemmän.
Ylen haastatteleman erikoistutkijan mukaan suomalainen tapa on ollut se, että nainen on käyttänyt omaa sukunimeään myös avioliitossa. Juridisesti asia muuttui vasta vuonna 1930, kun vaimo velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä. Pakko poistui vuoden 1985 nimilaissa.
Historiallisesti miehen sukunimen ottaminen on merkinnyt miehen sukuun ja holhouksen alle siirtymistä. Perinne ohjaa edelleen ajatteluamme. Tuntuu pelkästään luonnolliselta, jos nainen ottaa miehensä nimen. Toisin päin se on yleensä vain outoa.
Miehen nimen ottamista perustellaan useimmiten sillä, että halutaan koko perheelle yhteinen sukunimi. Asia toteutuisi aivan samalla tavalla, jos mies ottaisi naisen sukunimen. Kuinka moni pari edes todella pohtii tätä vaihtoehtoa?
Toinen suomalaiseen kulttuuriin pinttynyt tapa on antaa lapsille isän sukunimi. Miksi? Miksi äidin sukunimi ei kelpaa? Uskaltaisin väittää, että äidin sukunimen antaminen avo- tai avioliitossa syntyneelle lapselle aiheuttaa valtavan kyselymyrskyn. 2010-luvun Suomessa! Kun ei niin ole tapana!
Eihän siinä tietenkään mitään väärää ole, jos haluaa ottaa miehensä sukunimen tai antaa sen lapselleen. Se on oma valinta. Tärkeää on kuitenkin pohtia syitä valinnan takana ja samalla myös vaihtoehtoja.
Parasta olisi, jos erilaiset nimivaihtoehdot yleistyisivät. Silloin olisi aivan yhtä normaalia säilyttää oma tai ottaa puolison sukunimi, olipa sitten mies tai nainen.
Jaana Kangas