Brysselissä ollaan sitä mieltä, että Suomi on periferiaa. Ei sinne itäiseen maahan, jossa puhua molotetaan outoa kieltä, kannata ainakaan EU:n elintarvikevirastoa antaa.
Helsingissä oltiin kovin loukkaantuneita.
Helsingissä vastustettiin raivokkaasti lääkelaitoksen siirtoa Kuopioon. Mesottiin, kuinka stadilaiset eivät koskaan tule muuttamaan Savoon. Oltiin sitä mieltä, ettei alueellistamisessa ole mitään mieltä. Pelkkää rahan tuhlausta.
Savossa oltiin kovin loukkaantuneita.
Kuntaliitoskeskusteluissa on näkyvissä sama logiikka siinä mielessä, että keskuksesta katsottuna asiat näyttäytyvät toisessa valossa kuin syrjästä. Keskuskunnassa ollaan useimmiten sitä mieltä, että yhdistymisestä saadaan hyötyjä. Pienemmissä kunnissa taas pelätään palvelujen hiipuvan keskuskunnan kustannuksella.
Yhdestä asiasta Koillismaalla vallitsee onneksi yksimielisyys. Kaikki valistuneet päättäjät ovat sitä mieltä, että nykyisellään meno ei voi jatkua. Rahapussin pohja pilkottaa vääjäämättä, jos palvelujen tuottamiseen ei keksitä uusia tapoja.
Rahat ovat loppumassa, koska ikääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän palveluja.
Posio on viestinyt jo pitkään, ettei se kestä nykymenoa. Kunta haluaisi raskaan sosiaali- ja terveyspalvelujen taakan pois harteiltaan. Käytännössä se tarkoittaisi, että kunnan budjetista häipyisi saman tien 70 prosenttia muiden päätettäväksi. Tosin tällä ei ole kunnalle suurtakaan merkitystä, sillä näistä menoista 95 prosenttia on lakisääteisiä menoja, joihin ei voida nytkään vaikuttaa.
Julkisen sektorin tehostamistarve ei silti häviä sillä, että menoja siirrellään kunnilta valtiolle. Yhteisestä pussista ne kaikki lopulta maksetaan.
Kun tehostamistarve on olemassa, tarkoittaa se nykyistä suurempia yksiköitä, joita ei taatusti reuna-alueille ripotella. Eli tapahtuu juuri se, mitä reuna-alueilla eniten pelätään: osa palveluista karkaa entistä kauemmaksi.
Oletetaan, että Kuusamo, Posio ja Taivalkoski yhdistyvät kuvitteelliseksi Kuupokosken kaupungiksi.
Hallituksen kuntatyöryhmä lähtee esityksessään siitä, että Kuupokoski on paras mahdollinen kokoonpano palvelujen turvaamiseksi pitkällä tähtäimellä. Tähän väitteeseen Koillismaan kunnat joutuvat nyt ottamaan kantaa. Jos tämä ei ole paras tapa vastata tulevaisuuden haasteeseen, niin mikä sitten?
Kuntaliitos ei ole pelkästään rahakysymys, vaan mitä suuremmassa määrin ”henkimaailman hommia”. Kotiseutu on ihmisille identiteettikysymys, vaikka kotiseuturakkauden ei tarvitse seurailla kuntarajoja.
Posiolaiset ja taivalkoskiset kokevat asiassa nyt suurta tuskaa. Vihoviimeistä olisi, jos kuusamolaiset rupeaisivat päällepäsmäröimään. Antaa naapurien rauhassa muotoilla kantansa.
Petri Karjalainen