Kolumni

Eihän tuota katso pi­ru­kaan

Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi

En ole viimeaikoina juurikaan seurannut suomalaista sarjajääkiekkoa useista syistä. Enää en ihmettele tai harmittele sitä pätkääkään. Edellinen Liigan finaali oli nimittäin unettavaa ja loppujen lopuksi aika vastenmielistäkin katsottavaa.

Noin kymmenkunta vuotta sitten kansainvälisessä jääkiekossa otettiin käyttöön nollalinja mailankäytön suhteen. Kaikenlainen mailalla kahvaaminen, koukkiminen ja huitominen onnistuttiinkin minimoimaan rankaisemalla jäähyillä aiempaa ankarammin ja herkemmin.

Suomessa tuosta kahvaamisesta oli erityisen tunnettu Tampereen Tappara, jota kutsuttiin joissakin piireissä myös nimellä Kahvara. Ilmeisesti sääntölinjan muutoksilla oli vaikutusta, sillä Tappara ei ole vuoden 2003 jälkeen mestaruutta juhlinut.

Nyt Tampereella ollaan taas lähellä pyttyä, ja konstit ovat vanhat tutut.

Maanantain pelissä toinen finaalijoukkue Kärpät ei saanut oikein mitään aikaan. Tappara tukki keskialueen niin kutsutulla trapilla siten, että oululaisvastustaja pääsi harvoin edes tamperelaisten kenttäpäätyyn. Ja jos sellainen ihme pääsi käymään, oli maila välittömästi kainalossa, tai sitten sillä lyötiin käsille.

Keppiä tuli siinä määrin joka suunnasta, että esimerkiksi jatkoajalla päivän selvä naamaan osunut korkea maila jäi tuomareilta viheltämättä.

Seeprapaitoja on jäällä melkein puolenkymmentä ukkoa, eikä kukaan tuntunut ymmärtävän jääkiekkopelistä tuon taivaallista. Tappara huitoi menemään niin kuin vuosi olisi 2003.

Peli myös ratkesi jatkoajalla aivan älyttömään tuomioon. Tapparan pelaaja kuljetti kiekon maalille tuupaten mennessään Kärppien maalivahtia hanskalla naamaan sillä seurauksella, että kiekko tippui maaliin. Lähes vastaavasta tilanteesta Kärpiltä hylättiin maali varsinaisella peliajalla.

Jotakin täytyy tapahtua, jos jääkiekko aikoo säilyttää ykkösasemansa yleisölajina. Liiganousijan ratkaiseminen kabinettipeleillä, silmitön kaukaloväkivalta ja nyt nähty kahvakiekon comeback johtavat takuulla siihen, että peruspenkkiurheilijat seuraavat jatkossa aivan muita lajeja.

Aleksanteri Pikkarainen

”Nyt Tampereella ollaan taas lähellä pyttyä, ja konstit ovat vanhat tutut.