Lasilevynegatiiveja, muovinegatiiveja, diapositiiveja ja vedoksia, tauluiksi, korteiksi ja julisteiksi painettuja valokuvia, kehystettyjä, irrallisia, pieniä ja suuria valokuvia. Liisa Kinnunen käy kenties viimeistä kertaa läpi Kinnusen kuvaamon mittavaa valokuva-arkistoa.
– Tässä ne kaikki olivat, koko seinä täynnä kuvalaatikoita, Liisa Kinnunen osoittaa kotitalonsa arkistona toimineita huoneita, ja nostaa vielä viimeisistä laatikoista ison negatiivin, avaa rullan ja katsoo valoa vasten.
– Katso, tässä on neljäntienristeys, tuossa vanha palolaitos, hän näyttää pojalleen, kirjailija Tommi Kinnuselle.
– Äiti on kyllä taitava katsomaan noita negatiiveja, oppinut kääntämään mielessä värit. Ei minulta onnistuisi, Tommi Kinnunen toteaa.
Osa kuvista on mustavalkoisia, osa väreiltään kellastuneita; suurin osa Kuusamosta, sen maisemista, rakennuksista, tapahtumista ja ihmisistä.
Kinnusen kuvaamo tallensi monet vuosikymmenet kuusamolaista elämänmenoa puolitoista vuotta sitten edesmenneen Juhani Kinnusen johdolla. Kuvaamon arkistoissa on arvioitu olevan yli 200 000 kuvaa, mutta nyt näistä kotiin kertyneistä sadoista tuhansista kuvista Kinnusten perhe nyt luopuu. Arkistopaikkaa koko laajalle ja merkittävälle elämäntyölle ei löytynyt lukuisista yrityksistä huolimatta.
– Ei kukaan ota ehjänä arkistona, ilmeisesti rahat niin tiukilla museoilla ja arkistoilla. Neljä vuottako me yritettiin arkistopaikkaa saada. Onhan se sääli, ettei mikään museo tai arkisto näitä ottanut. Eihän ne sieltä valokuvataiteen museosta edes vastanneet meille, Tommi Kinnunen harmittelee.
Osa kuvista pelastui eri arkistoihin, suurin osa ei. Kukaan ei huolinut koko arkistoa ehjänä.
Niinpä oli pakko aloittaa karsiminen.
Jokainen valokuvaaja tietää, minkälainen työmäärä jo satojen ja tuhansien kuvien läpikäynnissä, karsimisessa ja arkistoinnissa on; puhumattakaan sadoista tuhansista eri muodoissa olevista kuvista yli 80 vuoden ajalta.
– Siitä on monta viikkoa, kun aloitin. Onhan se hankala päättää, mitä karsia, kun niitä on niin paljon. Eihän nämä täälläkään ois haitannu, tilaahan meillä on, vaan minusta tuntui, että joku asia pitää saaha päätökseen. Ja tämä täytyi tehdä vielä minun ollessa, kun vielä jaksan, Liisa Kinnunen kertoo.
Kinnunen aloitti kuvien läpikäynnin pikkuhiljaa jo keväällä.
– Otin yhden laatikon, ja katsoin läpi. Sitten kun tytär tuli apuun, käytiin tiuhaan tahtiin kokonainen viikko laatikoita läpi. Eikä vieläkään ole valmista, mutta nyt rauhoitan tämän taas hetkeksi. Tuli jossain kohtaa melkein semmoinen yliolkainen suhtautuminen sen määrän takia, tuntui, että sokeaksi tulee niitä negatiiveja tuijotellessa, Kinnunen toteaa ja jatkaa:
– Jotenkin tuli semmoinen tyhjä olo, mutta toisaalta on myös helpotuksen tunteita. On tämä semmoinen sotkupaikka ollut.
Tommi Kinnunen myötäilee vieressä.
– Joskushan ne on siivottava. Mutta onhan se aika konkreettinen luopuminen, kun kannetaan laatikoissa kuvia kaatopaikalle.
Oulun maakunta-arkisto on ottanut arkistoonsa Kinnusten kaikkein vanhimmat lasilevykuvat. Lasilevynegatiivit ovat ajalta ennen muovisia negatiiveja.
– Lasilevyjä on siellä noin neljä ja puoli hyllymetriä, Liisa Kinnunen kertoo.
Tuomo Kallioniemi on lisäksi digitoinut 2 000 kuvaa, ja urakka jatkuu. Myös kaupunki aikoo arkistoida historiallisesti mielenkiintoisia kuvia. Ne Liisa Kinnunen erottelee joukosta.
– Mä oon kerännyt kaikki, mitkä kiinnostais ihmisiä. Tässä on laatikkoja kaupungille, ja tässä Tuomolle. Hän laittaa niitä Vanhaa Kuusamoa -Facebook-ryhmään, Liisa Kinnunen kertoo.
Muotokuvat, kuten hää- ja lapsikuvat taas joudutaan viemään kaatopaikalle polttoon. Viime viikon lopulla Kinnuset raahasivatkin kaatopaikalle jo useita laatikollisia kuvia.
– Tähän mennessä kaatopaikalle roskanpolttoon on mennyt varmaan 800 kiloa. Muotokuvat ovat niin intiimejä, että niiden luovuttaminen museolle tai taiteilijoille rikkoisi yksityisyyttä, Liisa Kinnunen kertoo.
– Joitakin Kuusamon tunnetuista ihmisistä ollaan säästetty historiallisen arvon vuoksi.
Laatikoita penkoessa nousee muistoja mieleen, niin kuvauspaikoista, ihmisistä kuin kuvaajastakin. Juhani Kinnunen aloitti työnsä äitinsä Lempi Kinnusen vuonna 1924 perustamassa silloisessa Kuusamon Valokuvaamossa, ja toimi Kuusamon Kuvaamon yrittäjänä Liisa Kinnusen kanssa vuodesta 1967 vuoteen 2004 saakka.
– Eikö isä käynyt kaikki maaseudun talot kuvaamassa, Tommi Kinnunen kysyy äidiltään.
– Kyllä, ne on tässä pussissa. Ei saanut kuvata joitakin taloja Venäjälle päin, niin niissä näkyi sitten vaan tunkio, Liisa Kinnunen nauraa.
– On kyllä löytynyt kaikkea mukavaa noista laatikoista. On ollut paljon sellaista, mitä ei ole muistanutkaan, ja tullut semmoinen haikea olo, kun huomannut, että ai niin, tämäkin perhe kävi joka ikinen vuosi. Tuntui kyllä sellaiselta luopumiselta. Vaikka olin valmis luopumaan, tuntui, että yksi aikakausi päättyi.
KS Fakta