Ei suonut siunaustaan lämpö auringon. Eivät vihannoineet niityt saati laiho laaksossa.
Ei ollut puhettakaan kukkasista joka paikkaa koristamassa.
Metsän puut eivät huminoineet lehtiverhossa. Ei ollut edes hiirenkorvia puissa Koillismaalla, vain mustia rankoja. Lintujen kaunis viserrys oli vain harras toive.
Kylmä tuuli kuritti juhlakansaa ja lunta leijaili hiljakseen kesätaivaalta pitkin lauantaiaamua.
Silti Suvivirsi kajautettiin perinteiden mukaisesti komeasti Kuusamotalolla Kuusamon lukion ylioppilasjuhlassa. Kuusamotalo oli lähes täynnä väkeä.
Vallinneesta säätilasta vitsailivat niin tapahtuman juontajat Riku Oikarinen ja Saana Aittakumpu kuin opettaja Asko Aikkilakin juhlapuheessaan.
– Pitäisiköhän Suvivirren sanoitusta muuttaa, pohti Aikkila.
Iskelmä-radiossa sanoitettiinkin tähän alkaneeseen kesään ehkä paremmin sopiva Lumivirsi:
"Jo joutui armas aika
ja lumi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa hankinen.
Nyt siunaustaan suopi
taas viima loputon,
se meille talven tuopi,
'vaik kesä tullut on."
"Taas autot sutii tiellä
ja kansa kaduilla,
Nyt lapioidaan hiellä
kotipihat lumesta
Se meille muistuttaapi
taas vuosi vuodelta,
me mistä tultu oomme,
me ollaan Suomesta"
Ylioppilasjuhlassa kuultiin Siiri Janhusen viululla Sibeliusta Marko Hannulan säestyksellä. Kevyempää musiikkia esitti Niko Tuovila ja Salainen ase.
Tuomas Jaakkonen soitti kitaralla taidokkaasti Espanjalaisen romanssin.
Seuraavaksi rehtori Tomi Meriläinen jakoi stipendit ja todistukset ja piti Gaudeamus igiturin jälkeen puheen.
Ylioppilaan puheen piti Joonas Tuovinen, joka kehotti opiskelutovereitaan railakkaaseen juhlintaan tänä iltana.
Juhla päättyi Suvivirren toiseen säkeistöön, jonka jälkeen ylioppilaat poseerasivat yhteiskuvassa ja saivat kukkia. Juhlasta he siirtyivät sankarihaudalle. Kyseessä on vanha perinne, joka otettiin nyt uudelleen käyttöön.
