Voin kertoa teille salaisuuden, arvon lukijat. Minä nimittäin satuin eksymään eilen. Ja ihan kunnolla.
Tarkoituksenani oli ajaa Vattumutkaan. Ajattelin löytäväni sinne helposti, sillä suurin piirtein tiesin minne olin menossa. Se oli suuri virhe. Huvittavan tilanteesta tekee sen, että alkuun olin menossa aivan oikeaan suuntaan, mutta epäröinnin takia päädyin sitten ottamaan toisen suunnan.
Seikkailuahan siitä seurasi, mutta lopulta pääsin perille todella monen mutkan kautta. Että terveisiä vain Simo ja oikein mukavaa nimipäivää.
Onhan se hävettävää, että aikuinen ihminen eksyy. Tai siis miehethän eivät koskaan eksy tai eivät tarvi ajo-ohjeita, sillä eihän Kolumbuskaan mitään suuntaohjeita kaivannut. Ainakaan naisilta.
Minä ainakin kaipaan tuntemattomammilla seuduilla aivan kunnolliset ajo-ohjeet, vaikka yleensä kysynkin niitä liian myöhään.
Pahin virhe, minkä minun ollessa kuskina on antaa epämääräisiä vihjeitä. Ei, ne eivät toimi minun kanssani. Ajo-ohjeiden suhteen olen kuin koiranpentu, kaipaan selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Ei mitään tuhahduksia tuonne tai tänne menemisestä. Ja kun tähän yhdistää kädenheilautuksen menosuuntaan (mitä en tietenkään näe, sillä katseeni on tiessä), niin farssihan siitä tulee.
Onneksi olen ainakin vielä toistaiseksi aina löytänyt perille, vaikka seikkailuja on sattunut jonkin verran. Onpahan sitten seuraavalla kerralla viisaampi, vaikka aina ei siltä oikein tunnu.
Kuten sanotaan, kysyvä ei tieltä eksy, mutta onneksi tähän hätään on keksitty navigaattorit ja muut karttapalvelut. Mutta eipä nekään ole täysin luotettavia. Monesti olisin päätynyt kaverini kyydissä pöpelikköön, mikäli hän olisi kuunnellut puhelimensa navigaattorin ohjeita kääntyä suoraan pellolle.
Ja seurueella on ainakin minulle suuri merkitys. Navigaattori ei paljon auta, jos tämä matkakumppani sattuu olemaan sellainen henkilö, joka vaihtamaan päätepistettä viiden minuutin välein jossain Helsingin keskustassa.
Mutta onneksi voin kysyä ajo-ohjeita isältäni. Hän tuntuu välillä olevan suoranainen kävelevät karttapalvelu, sen verran paljon hän on nähnyt maailmaa tien päältä.
Mutta mitä opinkaan eilisestä seikkailustani? No ainakin lähialueen pikkuteistöä tuli tutuksi. Ja kaipa tämä oli taas oppitunti siitä, ettei kysyvä eksy tieltä.
Kaipa se on välillä ihan hyvä seikkailla ihan vähän. Ja kannattaa sitä vaistoa ja järkeä käyttää aina silloin tällöin, ei siitä haittaakaan pitäisi olla.