Tuntuu vähän siltä, että minuakin on vedetty höplästä. Eläkevarat näyttävät nimittäin katoavan taivaan tuuliin sijoitusten myötä. Ei ole enää rahaa, kun eläkkeelle mahdollisesti joskus pääsisi.
Asia selvisi alkuviikosta, kun kävi ilmi, että eläkeyhtiöiden tuotot ovat jopa miinuksella. Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria on muun muassa todennut, että kovat vuodet ovat plakkarissa.
– Tämä kertoo, miten riippuvainen eläkejärjestelmä on sijoitusmaailmasta.
Minulla on ollut luulo, että eläkerahani ovat olleet turvassa kiinteistöissä ja muissa arvonsa varmasti säilyttävissä kohteissa. Mutta ne ovatkin jossain muualla, osakkeissa. En ole koskaan omistanut osakkeita, mutta nyt selvisi, että niin vain olen tietyllä tavalla osakesijoittaja eläkerahojen muodossa, vaikka en ole antanut siihen minkäänlaista lupaa.
Eläketurvakeskus on laskenut, että eläkejärjestelmän tasapainoon tarvitaan neljän prosentin reaalinen vuosituotto. Nyt siihen ei ylletä, vaan jäädään selvästi alle. Tämä puolestaan merkitsee kuulemma sitä, että eläkeikää joudutaan nostamaan nykyisestä.
Onko eläkeyhtiöissä ollut huonoja sijoittajia vai mistä tämä johtuu? Pitääkö johtoa vaihtaa kuten huonosti menestyvässä jääkiekkojoukkueessa? Sijoittaminen on onnenpeliä. Joskus on tehty aivan tieteellisiä tutkimuksia asiasta ja niissä on käynyt ilmi, että apina hakkaa ihmisen sijoituspeleissä. Siinäpä miettimistä.
Mutta entä tuo eläkeikä? Nyt virallinen alaraja on 63 vuotta. Kun itse elelee jo pojat 55-vuotiaiden -sarjassa, tulee tämänhetkinen eläkeiän rajapyykki joskus mieleen. Mutta kuinka korkealla alaikäraja on kolmen, viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Keskusteluissa vilahtelee aina vähintään kahden vuoden nosto eläkeikään. Ensin tuonne 65 vuoteen ja sitten seuraavana vuonna ilmeisesti 67:ään. Kun itse vanhenee kalenterivuodessa vain yhden vuoden, niin yhtälö on mahdoton pitemmän päälle.
Eläkeikä karkaa käsistä, sitä ei ennätä saavuttaa eläissään. Ei auta mikään. Tilanteeseen pitää vain tottua.