Kolumni

Elämän pienet raivot

Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi

Siinä se taas surahtaa, korvanjuuressa, kerran jos toisenkin. Pienten jalkojen tepsutus kulkee pitkin korvalehteä, ja kun läpsäytän napakasti avokämmenellä, on syyllinen jo poistunut rikospaikalta.

Kärpäsellä olisi toki tässä laajassa maailmassa muitakin paikkoja steppailuilleen, mutta toistaiseksi tuntemattomista syistä se joka yö valitsee juuri minun ohimoluuni askelluspaikakseen.

Myönnettäköön - toisinaan minun on kovin vaikeaa löytää Suomen kesästä niitä kovasti mainostettuja pieniä iloja.

Pieniä raivonaiheuttajia löytyy sen sijaan pilvin pimein.

Suomen suloinen suvi voidaan tiivistää muutamalla sanalla: se pistää, puree, polttaa ja ottaa jumalattomasti pannuun, ja useimmiten vielä yhtä aikaa.

Näistä totuuksista huolimatta ihmistä kannustetaan jatkuvaan ylioptimistiseen ilon etsintään - jokaisesta kesäpilvestä pitäisi löytää hopeareunus. Outo asenneilmastomme vaatii nauttimaan kesästä, vaikka henki menisi. Ei saisi pahoittaa mieltään hyttysen öisestä kitinästä katonrajassa, kotimatkalla kauppakassiin sulavasta jäätelöstä tai satasen alueella kuuttakymppiä köröttelevästä karavaanarista.

Tämä kesäilon pakonomaiseen metsästykseen kannustava ajattelutapa on pulmallinen, lähes vastuuton. Ilon väkinäinen etsiminen aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, suorituspaineita ja pahimmassa tapauksessa burn outin.

Pienten ilojen etsimisen sijaan kehottaisinkin ihan jokaista hyväksymään ja tunnustamaan kesän raivoa aiheuttavat varjopuolet. Punkki voi purra piknikillä, aurinko voi polttaa terassilla istuvan nahkan ja loputon lämmössä makoilukin voi lopulta jo rehellisesti ällöttää. Ketutukselle voi luoda tilaa myös kesähelteillä.

Kesäkuukaudet eivät ikävistä lieveilmiöistään huolimatta tee minusta onnetonta asukkia. Nautin yöttömästä yöstä, rantasaunasta ja grillaamisesta aivan yhtä paljon kuin keskivertokorhonenkin.

Koen kuitenkin pienten kesäraivokohtausten kertovan elämäni suhteellisesta onnellisuudesta. Kesäkärpäsen kokoinen harmitus on nimittäin aika mitätön murehdittava - todellisten ongelmien vaivatessa ei huomio jatkuvasti kiinnity nillittämiseen.

Liiallisuuksiinkin voi toki kesä-ärsytyksensä kanssa mennä. Katsokaapa vaikka paikallislehtenne tekstiviestipalstoilta, kuinka onnekkaita suomalaiset kesänviettäjät oikeastaan ovat!

Anni Hyypiö

”Outo asenneilmastomme vaatii nauttimaan kesästä, vaikka henki menisi.