Kolumni

Elina Kemp­pai­sen ko­lum­ni: Yh­tei­nen tavoite

-
Kuva: Mikko Halvari

Kaupungilla ja seurakunnassa on alettu valmistella tulevan vuoden talousarvioita ja toimintaa sekä tulevien suunnitelmavuosien asioita. Kaupunginvaltuusto valmistelee asioita yhteisesti kesäkuussa. Seurakunnan puolella pidettiin viime viikolla kirkkovaltuuston iltaseminaari toimintaan, talouteen ja uuteen strategiaan liittyen.

Toimintaympäristö kunnalla ja seurakunnalla on edelleen pääosin yhteinen, kun toimitaan samalla alueella ja samojen ihmisten hyväksi. Yhteiskuntamme ja ihmiselämän tulevista muutoksista kunta-alan ja seurakuntien puolella selvitään ja niitä ratkaistaan mm. vahvistamalla verkostoja ja yhteistyökumppanuuksia. Molemmat tekevät jo paljon yhteistyötä eri toimi- ja työaloilla eri yhteisöjen kesken.

Kuntaliitto (kuntien etujärjestö ja kunnallisten palvelujen kehittäjä ja asiantuntija) ja kirkkohallitus (kirkon yhteisen hallinnon talouden ja toiminnan vastaava taho) julkaisivat viime vuonna yhteisen oppaan “Kunta ja seurakunta paikallisen hyvinvoinnin edistäjinä”. Se on tehty yhteistyön tueksi seurakunnille ja kunnille.

Yhteistyötä kuntien ja seurakuntien välillä on tehty pitkään. Maakunnat ja hiippakunnat tekevät jossain määrin yhteistyötä. Kirkkohallitus puolestaan vaikuttaa ministeriöiden asioiden parissa. Kunnan ja seurakunnan puolella yhteistyötä tehdään esimerkiksi sosiaalityön ja diakoniatyön välillä sekä kriisityön ja sairaalasielunhoidon parissa. Yleisimmät yhteistyötahot seurakunnilla ovat peruskoulu, vanhustenhuolto, varhaiskasvatus, nuorisotoimi, sosiaalityö ja maahanmuuttajatyö. Myös esim. maankäytön, rakentamisen ja ympäristön sekä hankintatoimien (esim. lähiruoka) puolella tehdään yhä enemmän yhteistyötä.

Molemmilla on samanlaisia tavoitteita, kuten paikallisten asukkaiden hyvinvointi. Kunnan elinvoimaisuus heijastuu suoraan seurakunnankin toimintaan. Molempien perustehtävät on kuitenkin pidettävä mielessä. Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Hyvinvoinnin edistäminen kuuluu seurakunnalle ja kunnalle, kummankin omista lähtökohdista.

Kunnan elinvoimaisuus heijastuu suoraan seurakunnankin toimintaan. Molempien perustehtävät on kuitenkin pidettävä mielessä. Hyvinvoinnin edistäminen kuuluu seurakunnalle ja kunnalle, kummankin omista lähtökohdista.

Olen nyt ollut kymmenisen vuotta mukana luottamushenkilönä mm. kaupungilla ja seurakunnalla. Molemmat julkiset toimijat, niin kunta kuin seurakunta, tekevät työtä monien samojen asioiden eteen. Termit saattavat olla osin erilaisia, mutta tavoitteet monin tavoin samat. Voisivatko Kuusamon kaupunki ja Kuusamon seurakunta päättää yhteisen tavoitteen, jonka eteen molemmat tahot yhdessä ja erikseen tekisivät hommia? Olisiko meillä yhteisiä taklattavia haasteita ja ennaltaehkäistäviä asioita koko kuntamme asukkaiden hyväksi? Löytyisikö tämä hyvinvoinnin – sosiaalisten ongelmien tai yhteisöllisyyden – ja yksinäisyyden teemojen ääreltä? Saisimmeko mukaan paikallisia järjestöjä ja yrityksiä?

Lähteet: Kaira Terhi ja Lahtiluoma Sami (2018): Kunta ja seurakunta paikallisen hyvinvoinnin edistäjinä. Julk. Kuntaliitto ja Kirkkohallitus. Kirkon nelivuotiskertomus (2016)