Tulehan, pyytää yrittäjä Satu Palosaari Pikku-Jätkää. Pian 2-vuotias, ikäisekseen pieni, mutta sitäkin söpömpi poro hentoine sarvineen hyppää pakettiauton kyydistä ulos.
Ollaan jälleen kotona tutuissa maisemissa Palosaaren porotilalla Kuusamon Meskusvaarassa. Takana ovat kotimaisen lastenvaatemerkin muotikuvaukset Rukalla ja mallikkaasti lasten kanssa kuvauksissa toiminut Pikku-Jätkä pääsee ansaituille päiväunille.
– On se vaan fiksu poro. Kuvauksissa kuvaaja pyysi minua ohjaamaan Pikku-Jätkää ottamaan yhden askeleen eteenpäin ja sehän teki sen ihan oma-aloitteisesti. Ymmärtää puhettakin, Palosaari kehuu kasvattiaan.
Palosaaren poro- ja kalastustilalla eletään poroista ja poroilla. Muotikuvauksia poroille sattuu vain satunnaisesti ja pääansio tilalla tuleekin ohjelmapalveluista.
Poroajelut ovat yksi tärkeimpiä talviajan ohjelmanumeroita. Tilalla koulutetut ajoporot kyydittävät pääosin ulkomaisia vieraita ja tilan isäntäpariskunta Satu Palosaari ja Mika Lappalainen kertovat matkailijoille porojen hoidosta ja poroelinkeinosta.
– Matkailijoita kiehtoo kovasti, että miten täällä eletään yhdessä porojen kanssa. Perinteet ja tietysti porot eläiminä kiinnostavat, Palosaari kertoo.
Poromatkailusta tilalla on eletty jo 20 vuotta, mutta porotilan historia ulottuu huomattavasti kauemmas aina 1900-luvun alkuun asti.
– Pappani Jalmari Palosaari perusti tilan vuonna 1920, jolloin hän rakensi tilalle ensimmäisen vieläkin käytössä olevan hirsimökin eli vanhan pirtin. Toisen maailmansodan aikaan porokarja pieneni kahteen poroon ja Jalmari luovutti ne eteenpäin veljelleen. Vuonna 1963 Jalmarin poika eli isäni Reino aloitti maanviljelyksen tilalla ja vuonna 1975 hankki porot takaisin tilalle.
Ensimmäinen matkailijaryhmä tilalle saapui vuonna 1997.
– Ryhmä olikin kerralla sitten vähän suurempi, 150 henkeä. Nordic Holidaysin Markus Virmasalo otti yhteyttä ja kysyi, voisiko isä treenauttaa pari ajoporoa, jotka voisivat ajattaa turisteja. Isälle ajoporojen koulutus oli tuttua, mutta eihän muutamalla porolla niin suurta ryhmää ajatettu. Apuun saatiin paikkakunnan muita poromiehiä ja Orjasniemen Jaakko ja Säkkisen Osmo lainasivat omia ajoporojaan. Siitä se matkailupuoli lähti liikkeelle ja turisteja alkoi tilalla vierailla yhä enemmän.
Alkuun matkailu toimi tilalla maatalouden sivuelinkeinona. Osakeyhtiö perustettiin 10 vuotta sitten Satu Palosaaren ryhdyttyä tilan yrittäjäksi isänsä jalanjäljillä.
– Isä jatkoi vielä maatalouden puolella ja minä hoisin matkailupuolen. Eläkkeelle isä malttoi jäädä neljä vuotta sitten.
Yrittäjyyteen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiäkin.
– Kovasti ollaan tehty töitä, mutta voi sanoa, että tyytyväisiä ollaan. Itse en koe tätä työksi, vaan enemmänkin tämä on elämäntapa, Lappalainen sanoo.
– Jokainen päivä on erilainen. Mikä parasta, saadaan olla tekemisissä luonnon, porojen ja erilaisten ihmisten parissa. Meidän tilalle tulevat asiakkaat eivät ole meille turisteja, vaan meidän vieraita. Siinä on suuri ero, Palosaari kertoo.
Vieraat pääsevät kokemaan porokyytiä erimittaisilla reiteillä. Ajoporot koulutetaan huolella, mutta aina on otettava huomioon se, että poro on puolivilli eläin ja jokainen oma persoonansa.
– Joskus olen vieraalle vannonut jostakin porosta, että se ei juoksuaskelta ota koskaan. Ja siinä samassa poro lähteekin vauhdilla kiitämään. Porot luovat oman yllätysefektin hommaan, Lappalainen nauraa.
– Aamulla aitaukseen mennessä sen näkee jo poron korvien asennosta, että millä tuulella tänään ollaan. Jos sattuu huono päivä, niin suunnitelmat vaihtuu lennossa ja porolle annetaan vapaapäivä, Palosaari sanoo.
Porojen hyvinvointi ja hyvä hoito on kaiken toiminnan lähtökohta.
Kiireettömyys ja luonnonläheisyys ovat mielikuvia, joita yrittäjät toivovat välittävänsä tilalla käyville vieraille.
– Meidän palvelut on räätälöity privaateiksi tilausohjelmiksi. Kerrotaan mahdollisimman paljon poroelinkeinosta ja tästä elämäntavasta.
Poroajelun lisäksi tilalla pääsee vaikkapa heittämään suopunkia ja tarinat poroelosta kuullaan lämpimässä kammissa nokipannukahvia ja kotitekoisia kampanisuja nauttien.
Tilalla käyvistä vieraista vähintään 90 prosenttia on ulkomaalaisia. Viime vuosiin yrittäjät ovat olleet tyytyväisiä ja suunta näyttää hyvältä.
– 3 000–3 500 vierasta meillä arviolta talven aikana käy. Tänä vuonna kasvua on 20 prosenttia, kertoo Lappalainen.
– Omalla persoonalla, pitkäjänteisyydellä ja kovalla työllä tästä elannon saa.
Kuusamossa on reilu puolenkymmentä poromatkailutilaa. Jokaisella on toiminta painottunut hieman eri tavalla ja jokaiselle löytyy paikkansa ja asiakaskuntansa.
– Yhteistyö meillä porotilojen kesken sujuu hyvin. Mikäli oma kalenteri näyttää täydeltä, niin voidaan opastaa asiakkaita toisille tiloille, Palosaari kertoo.
Vaikka poroon liittyvät toiminnot ovat matkailutilan runko, ideoidaan koko ajan uutta. Kalastusmatkat ja koskenlaskut ovat yrityksen toisena painopisteenä erityisesti kesäaikaan.
– Monenlaisia suunnitelmia on koko ajan kehitteillä. Olen kouluttautunut yrtti-, sieni- ja marjaneuvojaksi ja sillä puolella on erilaisia suunnitelmia kesään, Palosaari kertoo.
Palosaari kulkee isänsä jalanjäljissä myös shamaaniperinteen jatkajana.
– Teen erilaisia luonnon taikoja Kuusamon noitana. Nykyajan shamaanius on mielestäni sellaista hyvän mielen ja positiivisen energian tuomista – uskoa ja luottoa itseensä, että meissä jokaisessa on se suuri sisäinen voima.