Olen jo vuosia pitänyt huolta kunnostani uinnin ja erilaisten vesijumppien avulla. Koillismaan ulkopuolella sijaitsevan kotihallini uusi vesijumppaohjaaja yllätti vastikään minut täysin, kun hän ohjauksensa lopuksi kysyi meiltä jumppaajilta millaista musiikkia haluaisimme seuraavaksi kerraksi. En ollut juuri edes huomannut, että jumpan aikana soitetaan tiettyä musiikkia. Olin pitänyt sitä radiosta tulleena taustamusiikkina.
Ja nyt sitten ohjaaja kysyi, millaisen musiikin tahdissa haluaisimme ensi kerralla jumpata. Ennen kuin ehdin miettiä sopivaa vesijumppamusiikkia, ehti joku altaan perällä huutaa ”ei enää tätä kauheata suomipoppia!”
”Ette halua enää suomipoppia?” ohjaaja toisti. Muutama ”mulle on ihan sama” kuului, mutta pääsääntöisesti kukaan ei kuitenkaan kertonut haluavansa suomalaista poppia. Niinpä ohjaaja sanoi soittavansa ensi kerralla jotain muuta. Ja soittikin – kansainvälistä poppia. Itse en ymmärrä, miksi englanniksi laulettu pop-musiikki olisi jotenkin parempaa kuin suomeksi laulettu.
En osaa edelleenkään sanoa, mikä olisi sopivinta musiikkia vesijumpassa ja siis uimahallissa soitettavaksi. Ainakaan en kaipaa vesijumppien muuttumista vesidiskoiksi. Annan siis mieluusti ohjaajan ratkaista musiikin jatkossakin haluamallaan tavalla. Minulle liikunta on pääasia. Eihän tehtäviä liikkeitään pääse itse valitsemaan, vaikka joskus rankkoja vatsaliikkeitä tehtäessä mieli tekisikin!
Mitä sitten muuten tulee tähän yhden jumppaajan moittimaan suomipoppiin, niin kyseinen musiikkilajihan on sinänsä oikeastaan ihan jees. Varsinkin viime aikoina olen pannut ilokseni merkille, että tähän genreen on syntynyt jopa aivan loistavan hyviä kappaleita. Yksi ehdoton viimeaikainen suosikkini on Antti Ketosen Olisitpa sylissäni. Sen sanat tosin kuulostavat aluksi perinteisestä suomi-iskelmästä tutulta siirappimaiselta kaipuulta (”olisitpa sylissäni, olisitpa lähelläni, koskettaisit sydäntäni” jne). Mutta kun kuuntelee laulussa kerrotun koko tarinan, joka on vielä puettu hienoon musiikilliseen muotoon, niin pakko myöntää, että kokonaisuus on onnistunut. En kyllä kaipaa tätäkään hienoa laulua uimahallissa soitettavaksi, vaan varaan sen mielelläni hiljaisiin, rauhallisiin ja yksinäisiin iltoihin. Ehkä tänä iltana jätänkin uimisen väliin, istun sohvalle, pistän kuulokkeet korviini ja kuuntelen keskittyneenä tämän kappaleen.
Olisitpa silloin lähelläni.