Olen ollut aistivinani, että kaikki eivät pidä kolumneja sopivana vuoropuhelun areenana. Kun nimeni on heitetty esiin ex-päätoimittajan kolumnissa sekä toisenkin kolumnistin toimesta julkisessa valtuuston kokouksessa, katson kuitenkin olevani vuorostani tähän oikeutettu.
Seppo Salminen katsoi allekirjoittaneen syyllistyneen epämääräiseen vihjailuun kirjoittaessani Torangin vastustuksen purkupaikkana perustuvan järven luoteispään maanomistusoloihin. Kolumnini ”Pissa pöydälle” 8.10.2014 käsitteli samaa aihetta ja siinä totesin: ”Torankiin lupaa ei ole haettu, mihin todellisin syy löytyy maan ja kiinteistöjen omistussuhteista. Hotelli Kuusamon omistaa Koillismaan Osuuskauppa, jonka yksi toimitusjohtaja toimi pitkään EVOn hallituksen puheenjohtajana ja hänen jo eläköitynyt seuraajansa on nyt sen varapuheenjohtaja”. Mielestäni aika selvää tekstiä eikä epämääräistä vihjailua. Tuli kyllä 6.3.2019 toistetuksi vähän lyhyemmin.
Tehtäviini eivät aikanaan kuuluneet juridiset selvitykset, mutta niitä tehneiden mukaan säännöt osuuskuntien kohdalla ovat niin löysät, että jääviyttä ei syntynyt. Lakia ei siis liene rikottu. Jokainen kuitenkin käsittänee, että Torangin rannassa tuntumassa olevan hotellin omistajataho ei ole asiallisesti puolueeton, sillä vaikka nykyisten purkuvesien vaikutus järveen on vähäinen, jonkinlaista imagohaittaa siitä on tullut.
Viranomaistaholta tullut kehotus etsiä uutta purkupaikkaa voi ehkä kelvata selitykseksi kun lupaa haettiin Soiluun laskevan Hangasjoen latvoille, mutta kun siitä tuli vesioikeussysteemissä pakit periaatteella ”puhtaita vesiä ei pilata”, oli uusi yritys vähän etelämpää pään puskemista kiviseinään. Missähän se vähän likaisempi vesi, joka sopii purkupaikaksi kohtuuetäisyydellä on, jos ei Torangissa?
Ymmärrän hyvin alempana Iijokivarressa olevien kuntien haluttomuuden ottaa vastaan Kuusamon jätevesiä. Totesin 8.10 2014, etten pidä hyöty meille, paskat muille -linjasta. Omien purkuvesien johtamiseen Iijoen valuma-alueen ulkopuolelle tarvittaisiin taas sitä putkeakin aika reippaasti. Minulla on kyllä aivan virallinenkin velvollisuus suhtautua Koillismaan kuntiin tasapuolisesti, sillä istun jo toista vaalikautta Kuusamon ympäristöjaostossa, jonka toimialueeseen kuuluvat myös Taivalkoski ja Posio.
Eräs toimittaja ehdotti muun muassa Rukan puhdistamon laajentamista yhteisputsariksi ja kaikkien purkuvesien päästämistä Kitkaan. Ajatus on monessakin mielessä epäoikeudenmukainen ja mahdoton.
Tässä vaiheessa ei kaivata enää parempiakaan uusia ideoita vaan pikaista toimintaa. Entinen laitos vanhenee koko ajan.
Valtuutettu, joka on nauttinut opetustani tai kärsinyt siitä ihmetteli, miksi äänestin ns. Maaningan tuulipuistoa vastaan, vaikka korostin opetuksessani uusituvan energian tärkeyttä. Niin teinkin, mutta melkoisella varmuudella kirjoitutin muistiin tuulivoimaloiden maisemahaitat ja korostin oikean sijoittamisen tärkeyttä. Tässä tapauksessa sijoituksen ovat käytännössä ratkaisseet maanomistaja ja tuulivoimayhtiö yhdessä omien intressiensä perusteella. Oikea paikka ei ole erämaaluonnon nojalla perustetun kansallispuiston kupeessa. Järkevän suunnittelun puutteesta yleisemminkin kertoo se, että Posion Korouomaan kaavaillaan yhtä aikaa kansallispuistoa ja sen viereen tuulipuistoa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei saa maksattaa alkuperäisluonnon suojelua vähentämällä vaan muuttamalla kulutustottumukset kestävälle tasolle.
Maiseman ja puhtaan energian tuoton vertailussa ei voi olla olemassa kiistatonta objektiivista mittaria. Se on lähinnä mielipidekysymys. Tätä syystä kenenkään ei kannattaisi sen takia ihan kokonaan pelihousujaan repiä.