Englannin kansanäänestyksen tulos on keikauttanut maailmaa Suomessakin. Kun muutama viikko on eletty, tilanne alkaa rauhoittua mutta ennalleen ei ainakaan saarivaltion elo palaa tuskin koskaan.
Kansaäänestyksen tulos oli yksi seuraus Englannin bulevardilehdistön 90-luvulta lähtien levittämistä huuhaa-uutisista, Niiden keksijä ja kirjoittaja oli 90-luvun alkuvuodet Brysselissä Daily Telegraph-lehden toimittajana toiminut Boris Johnson. Hän oli koko brexit-kampanjan kärkihahmo ja luikki sitten vastuusta kun tulos selvisi.
Kansanäänestys oli seurausta yhden maan yhden puolueen valtataistelusta, jossa pääministeri Cameron teki kolossaalisen virhearvioinnin luvatessaan kansanäänestyksen jos tory-puolue voittaa vaalit.
Cameronin kabinetti ei osannut arvioida, että vuosikausia jatkunut EU:n kritisoiminen yhdessä lehdistön kansaan uppoavien perättömien väitteiden tuottaman koulutuksen kanssa oli katkeroittanut hyvinvoinnin kelkasta pudonneiden mielet. Syynä ongelmiin ei edes ollut EU mutta syyt epäonnistumisista on aina helppo kaataa muiden niskaan.
Englannin tapaus kannattaa miettiä tarkkaan Suomessakin. Vaikka osalla kansasta täälläkin menee suhteellisen hyvin, entistä enemmän on syrjäytyneitä, työttömiä ja muuten yhteiskunnalle katkeroituneita. Vaikka syynä ei välttämättä ole aina sen enempää EU kuin oma hallituksemmekaan, syy kelkasta putoamiseen on helppo löytää sieltä suunnalta.
Meilläkin yhä useampi väittää, ettei lehdistö kerro totuutta vaan pimittää todellisia uutisia. ”Oikeita” uutisia kertovat MV-sivuston kaltaiset huuhaa-lähteet. Vaikeasti käsitettäviin ongelmiin löytää populisti aina helpon ratkaisun, johon on helppo uskoa ellei ole yhtään perillä ongelmien monimutkaisuudesta.
Jos näihin ongelmiin suhtaudutaan ylimielisesti ja uskomalla, että kyse on vain pienen joukon pahanolontunteista, ollaan menossa kohti Boris Johnsonin kaltaisten pelleilijöiden Englannille viitoittamaa tietä.
Metodi ei ole uusi. Niin pitkälle kuin historiasta kaivelee erilaisten diktaattorien nousua, kaava on melkoisen samanlainen. Yhteiskunnan ongelmien syyt kaadetaan jonkun ulkopuolisen niskaan. Parhaiten muisteissa on 30-luvun Saksa. Siellä valtakunnankansleriksi nousun mahdollisti vihapuheen - tai paremmin - vihahuudon suuntaaminen helppoon kohteeseen eli juutalaisiin.
Juutalaisyhteisö oli sopiva kohde, koska ainakin osa heistä on aina osannut kaupanteon ja rikastumisen keinot. Suurtyöttömyys oli helppo laittaa parempiosaisten kehittämäksi kansakunnan kurjistamistempuksi ja historian iso pyörä lähti vyörymään kohti toisen maailmansodan tuhoja.
Viime kuukausien aikana muun muassa kokoomus on Suomessa joutunut kokemaan, mitä seuraa jos kansan keskuudessa päättäjä aletaan kokea ylimieliseksi. Eikä siihen tarvinnut enempää kuin epäsuomalaisen hyväntuulinen ja osaava valtiovarainministeri, joka ei ole koskaan kynttiläänsä vakan alle kätkenyt. Se jos mikä ärsyttää yrmysuomalaista, joka tuskin osaa ulkomailla ostoksiaan ärisemättä tehdä kun joutuu tekemään sen ”joltain ulkomaanpelleltä”.
Lopputulos herravihasta voi olla, että kansa tekee omaa etuaan vastaan olevia päätöksiä.