Olisipa se mukava tietää kuinka moni nykyajan ihmisistä lukee ja uskoo horoskooppeihin. Jovain, kyllä tuon uskallan tunnustaa. Jos horoskooppi sattuu jossain lehdessä olemaan, lukaisen sen ja hihittelen itsekseni. Rahaa ja rakkautta niissä lähes poikkeuksetta luvataan. Kerrankin olisi onnea yltäkyllin.
Kun muistelen lapsuuttani ja nuoruuttani Lapin pikkukylässä, tunnen oloni köyhäksi. Ei poromiehen perheeseen monta lehteä tullut eikä niissäkään ollut horoskooppia. Lapin Kansa, Lapinmaa, Otk-lainen jäsenlehti isä-Ponkulle ja tietysti Poromies. Siinä ne olivat uutiset, mutta tulipahan tarkkaan luettua.
Melkein joka asiaan ja kylän tapahtumaan oli kuitenkin omat ennusmerkkinsä, entisajan horoskoopit, jos niin voisi sanoa. Ja tietysti ilmoihin ja säähän. Kyllä ne ihmeesti pitivät paikkansa. Tallennin omituiselle tietokoneelleni näitä enteitä, sieltä ne vain putkahtelevat tarvittaessa mieleen. Ponkun tärkein ”aapinen” oli Allakka. Kotona ollessaan hän tarkoin syynäsi taivaanmerkit ja niiden perusteella arvioi tulevan sään.
Yksi tällaisista kevättalven ennusmerkeistä oli Jyriyöt . Jyriöitähän on kolme: Yrjö, Pertti ja Markku, näistä Markun yö on sääennusteen vuoksi tärkein. ”Jos Markulla varphat paleltuu, piisaa yökylymäsiä pitkälle toukokuuhun”. Tänä keväänä Markun yön jälkeen oli pakkasta aamuaikasella piirun verran toistakymmentä astetta Pohjan Akan puolella. Viime tiistaina 16. päivä toukokuuta oli vielä yhdeksän astetta pakkasta aamulla. Saapa nähdä pittääkö vanha tieto paikkansa, vieläkö yökylymäset jatkuvat?
Toinen vanha merkki ei nyt kylläkään toiminut. Vanhan tiedon mukaan ”ensimäisestä mettänkylyvöstä on kaksitoista viikkoa sulhan vethen”. Ehdinpä jo naapurin lapsille sanoa, että puolivälissä toukokuuta on sulat vedet, Kitkajoki ja Hietalahti vapaana jäistä. Ei ollut!
Maanantaina 15.pv oli Hietalahti uimarantoineen jään peitossa. Mäntylahti oli tosin sulana. Sitä edesmennyt Matti-ukkoni piti aina tärkeänä: - Kohta päästään verkot heittämään sulaan!
Eipä tuo tainnut olla ensi kerta, kun ennustus menee pieleen. Aina ennen tämä merkki on pitänyt takuuvarmasti. Ketä tai mitä tässä syyttäisi? Yleensä kaikki mitä tapahtuu on ilmastonmuutoksen syytä.
Lukuisa määrä on myös enteitä, joita linnut toivat tullessaan. Joitakin muistan hyvin tarkkaan. Poromies-veljeni Jouni palasi metsästysreissulta takaisin, jos tiainen tirskutteli menomatkalla. Käen kukuntaa alkukesästä odoteltiin, mutta jos käki tuli pihapiiriin aidanseipääseen istumaan ja kukkumaan, tiesi se jotakin pahaa. Vielä pahempi enne oli, jos mettälintu: metso tai koppelo tuli talon harjalle istumaan. Talon isännän Viimeiselle Taipalelle lähtöä se enteili.
Nämä olivat pelottavia. Olihan niitä toki hupasiakin enteitä. Nuorille naisille ja tytöille sanottiin pirtin siivouksen aikaan: ”Ei saa alottaa luutuamista ovensuusta, silloin tulevat sulhaset kääntyvät portilta takaisin.” Ulkoportaat taas piti muistaa lakaista ennen kuin ensimmäinen vieras on tullut taloon. Jos taas vieras ei ollutkaan mieluinen, lakaistiin portaat heti vieraan lähdettyä.
Riijuuiässä oleville tai vanhemmillekin, joiden tiedettiin kumppania sillä silmällä katselevan, annettiin ohjeeksi: ” Jollei ole heilaa helluntaina eikä pääsiäisnä pää kainalossa, ei ole koko kesänä”.
Mukavaa kesää kaikille! Kyllä lumet Jussin päivään mennessä hupenevat.