Vaikka vuotta on kulunut jo melkein kuukausi, niin varmaan vielä ehdin ennustaa, että mitä mukavaa tai vähemmän mukavaa sattuu tänä vuonna. Ilmathan ne ovat tietysti tärkeimmät ja niitä riittää. Talvi on leuto ja niin on myös kevät. Kesästä tulee lämpimin koskaan ja marjoja tulee paikoitellen ennätysmäärät. Myös itikkaparvet ovat sankkoja eivätkä aremmat uskalla enää mennä laisinkaan ulos. Metsänomistajien hymy levenee kuitenkin korviin asti, sillä puut kasvavat niin, että rutu vain kuuluu. Syksy tulee olemaan mitatun historian lämpimin ja täällä meilläkin on musta maa melkein jouluun asti.
Lahdesta tulee mitaleita, mutta ei hetikään niin paljon kuin aiemmista täällä pidetyistä kisoista, kun mäkimiehet ovat menettäneet riuskan ponnistusvoimansa ja kuolemaa halveksivan etunojansa. Siitä huolimatta kannattaa kisoja seurata, jopa mennä paikan päälle hurraamaan. Tunnelma Lahdessa kun on ainutlaatuinen, oli ainakin vuonna 1989, jolloin olin paikalla todistamassa suurmenestystämme.
Suomen teollisuus alkaa uuden nousun maailman huipulle, ainoastaan metsäherrat itkevät liian kovaa puunhintaa ja aikovat kostoksi ostaa taas Amerikasta lahoja ja ruostuneita tehtaita runsailla ylijäämärahoillaan ja maksattaa tappionsa meillä. Parjattu Talvivaara on jo joulun tienoilla Suomen kannattavin kaivos ja oululainen Chempolis nousee Suomen yritysten kärkikastiin.
Näistä molemmista asioista puolankalainen Sipilä saa ankarat syytökset ja oikeuskansleri tutkii taas asiaa. Ja Otsikkolehdet pitää painaa puolitoista kertaa nykyisen kokoiseksi, että Sipilän ääliömäisyyttä kirkuvat lööpit mahtuvat kansiin.
Politiikka onkin sitten tänä vuonna ihan oma lukunsa, sillä niin paljon sattuu ja tapahtuu. Täällä kotimaassa kaikkea uutta vastustetaan hampaat irvessä, mutta Amerikassa on kaikki toisin. Siellä uusi presidentti Donald Trump pistää tuulemaan ja jo syksyllä Hillary Clinton lukee tiilenpäitä Alcatrazin vankilan ainoana vankina. Syy ei ole sähköpostit, vaan se, että hän uskalsi olla Donaldin vastaehdokas.
Trump lakkauttaa myös kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin sopimukset ja säännöt, niin myös verotuksen ja Amerikan takamailla ollaan iloisia ja onnellisia, kun Washingtonin eliittiä tällä tavoin suositaan. Meksiko koettaa vältellä muurin maksua, mutta joutuu taipumaan peson romahtamisen uhan alla.
Amerikassa ei ole enää Obamacarea ja 20 miljoonaa jää vaille hoitoa. Tämä ei tule jäämään hänen viimeiseksi ”voitokseen”, sillä Trump esittää joka asiaan ns. vaihtoehtoisia faktoja, ja niitä tarpeeksi toisteltuaan muusta maailmasta tietämätön kansalainen uskoo kaiken. Tällaisesta on hyvä esimerkki presidentin virkaanastujaisjuhlien katsojamääristä käynnissä oleva kiista. Siinähän Trump väittää, että häntä seurasi paikan päällä paljon enemmän ihmisiä kuin Obaman juhlissa, vaikka videokuvat osoittavat hänen olevan selvästi väärässä.
Mistään välittämättömänä populistina hän toistaa möläytyksiään niin kauan, että kohta mustakin on valkeaa. Tästä alkaa aika, jota kukaan ei tule muistelemaan hyvällä. Kunhan ei vain kävisi kehnosti, tosi kehnosti.
Marraskuussa Trump matkustaa Pohjois-Koreaan Kim-Jong-unin luo ja he juovat yhdessä amerikkalaista viskiä ja katselevat lännenelokuvia monta tuntia yhteen menoon ja laulavat nauravat välillä makeasti. Välillä he pelailevat ydinaseiden laukaisunappuloilla ja Jong-un itkee sitä, että kun hänellä on vain yksi keskentekoinen pommi ja Donaldilla yli 1 800 valmista pommia. Niinpä Trump heltyy ja lahjoittaa puolet korealaiselle ystävälleen. Ja taas he nauravat, niin kuin nauroi Hitlerkin aikoinaan.
Italiassa Napolin lähellä sijaitsee Campi Flegrei. Se on romahtanut ja 39 000 vuotta sitten purkautunut megatulivuori ja tuolloin tapahtuneen purkauksen tuhkaa löytyy soista Euroopasta ja Grönlannin jäätiköistä. Ja ettei totuus unohtuisi, niin ei se Trump pysty siihen mihin tämä vuori pystyy, eli tuhoamaan ihmiskunnan. Ennustan kuitenkin, että vuori jatkaa uniaan.
Toivottavasti olen oikeassa.