Seuraava testi selvittää suhteemme valtioon / kuntaan / muuhun tärkeään tahoon.
Kotikulmasi tienpientareet ovat talven jäljiltä roskaisia. Koirankakkoja lojuu siellä täällä. Mitä teet?
a) Soitan kaupungin tiemestarille ja haukun kaupungin työntekijät laiskoiksi ja saamattomiksi. Naapurin Perakin kuulee, kun suureen ääneen uhoan maksaneeni vuosikymmeniä tunnollisesti paljon veroja, joten ”jotain palvelua sentään voi pyytää”.
b) Soitan Meille soitettiin -palstalle tai avaudun asiasta sosiaalisen median keskusteluryhmässä. Vilkkaan sananvaihdon jälkeen some-yhteisön fiksuimmat tyypit ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kun Rukan kiertoliittymä jätetään tekemättä ja hyppyrimäki räjäytetään maan tasalle, niin kaikki hyvin. Kaupungilla riittää rahaa paitsi jokapäiväiseen roskien keruuseen kotiportaita myöten, myös köyhille ja sairaille.
c) Katselen auton ratin takaa kaljapakkausten jäännöksiä, tupakan tumppeja ja muu roinaa. Kotipihalla vyörähdän pahantuulisena ulos autosta. Mutisen perheelleni saamattomista kunnanmiehistä.
d) Kerään roskat omalta tontiltani. Naapurin rajalla lojuvat roskat potkiskelen vaivihkaa naapurin puolelle: joutaa laiskuri jotain itsekin tekemään!
e) Kutsun kotikulmani asukasyhdistyksen jäsenet siivoustalkoisiin. Puolet heistä on mökillä, töissä tai sukuloimassa juuri sinä iltana, muutamalla selkä vihoittelee ikävästi, mutta reippaimmat naapurit tulevat paikalle jätesäkkien kanssa ja keltaiset työhanskat käsissään. Parissa tunnissa tienvarret ovat putipuhtaat. Postaan talkoista kuvia facebook-seinälleni ja tykkäyksiä ropisee.
Kuusamolaislähtöinen toimittaja Reetta Räty kirjoitti Synkät ajat Suomessa -julkaisuun otsikolla ”Äiti ja isä Valtio - Suomi säätelee kaikkia elämänalueita yhtä vimmaisesti. Osaisimmeko tehdä jotain ihan itse?”
Kirjoitus on samalla sekä hyvinvointiyhteiskunnan puolustus että kehotus omatoimisuuteen. Meidän pitää pitää toisistamme huolta, auttaa toisiamme ja reagoida oikeasti isoihin ongelmiin. Samalla meidän pitää lopettaa tyhjästä kitiseminen, antaa pikkuasioiden olla, ottaa vähän rennommin – ja olla omatoimisia.
”-- jos Suomi tuntuu liian synkältä, kansalaisen on syytä kääntyä itsensä puoleen ja kokeilla, mitä kaikkea voi tehdä. Mistä kaikesta voi olla valittamatta, mikä kaikki toimii, mitkä kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia ilman että kukaan kieltää”, Räty kirjoittaa.