Alakerta |
Tukholmalainen lähiö Husby on noussut ikäviin otsikoihin jo pian viikon ajan. Siellä nuoret vandaalit mellastavat öisin ja hajottavat lähes kaiken mahdollisen mitä ylipäätään hajottaa voi.
Eikä ole Husby ainoa paikka, jossa mekastetaan, vaan vandalismi on levinnyt nopeasti moniin muihinkin lähiöihin. Eikä ole Ruotsi ainoa maa, jossa tällaista tapahtuu. Aivan vastaavanlaista on jouduttu kokemaan muun muassa Ranskassa ja Britanniassa lähimenneisyydessä.
Yleisesti on tiedossa, että nämä ongelmalähiöt on sullottu täyteen maahanmuuttajia. Jostakin syystä osa mamuista ei ole sopeutunut elämään rauhallisessa kulttuurissa ja purkavat omituista vihaansa järjettömällä tavalla.
Ruotsin levottomuuksien on kerrottu saaneen alkunsa siitä, kun poliisi ampui kuoliaaksi aseistautuneen miehen. Televisiouutisissa haastateltu husbyläinen maahanmuuttajanuori syytti poliisia teloituksesta. Olisi kuulemma pitänyt ampua jalkaan.
Abdi-hyvä, rohkenen väittää, että pohjoismainen poliisi ei teloita ketään. Päinvastoin täällä päin poliiseilla on hyvinkin pienet valtuudet aseen käyttöön ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseen ylipäätään.
Siitä huolimatta Tukholman poliisin toimet pantiin välittömästi tutkintaan, kuten näissä tapauksissa aina. Poliitikkojen ja päättäjien yleinen käsitys näyttää olevan, että poliisi toimii aina väärin ja rikolliset oikein.
Voimakkaan maahanmuuton puolesta puhuvien ja toimivien tavoite voi olla ylevä. He näyttävät kuvittelevan, että länsimaisiin lähiöihin voidaan asuttaa rajaton määrä maahanmuuttajia ja samalla loihtia heille kaikille mukava elämä.
Todellisuudessa tuo yhtälö on täysin mahdoton. Jos iso osa kantaväestöstäkin on jo valmiiksi vailla töitä ja toimeentuloa, nykyisellä politiikalla ei päästä kaaosta kauemmaksi.
Kaikkein karmivinta koko touhussa on, että vuosikymmeniä näissä lähiöissä asuneet ihmiset joutuvat nyt elämään jatkuvan pelon ilmapiirissä. Siis omassa kotikylässään, joka ennen oli rauhan ja turvallisuuden tyyssija.
Joku järki näissä asioissa pitäisi ottaa käteen. Ei maahanmuuttoa tarvitse tyrehdyttää kokonaan, mutta sen hinta ei missään tapauksessa saa olla niin suuri kuin se nyt esimerkiksi Tukholmassa on.
Sen iänikuisen jankutuksen sopeutuksesta ja kotoutuksesta voisi jo unohtaa, koska tulokset näyttävät olevan kerrassaan ala-arvoisia. Joku toimivampi lähestymistapa ongelmien ratkaisuun on takuulla olemassa.
Mikäli nykymeno jatkuu, Tukholmassakin pitää miettiä lähiöiden nimet pian uusiksi. Husbyn (härmäksi talokylä) uusi nimi voisi olla Kåkstad (hökkelikylä).
Jyrki Vendelin