Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Olen kärsinyt tänä talvena auto-ongelmista enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Itsenäisyyspäivän aikaan kovilla pakkasilla autoni akku oli päässyt tyhjentymään. Vierailulla olleiden vanhempieni avustuksella auto saatiin kaapeleilla käynnistyttyä, ja kävin sillä ajelemassa ympäri kyliä. Siitäkin huolimatta jo samana iltana auto päätti jälleen olla käynnistymättä.
Akun vaihto oli siis edessä, mutta enhän minä sitä itse osaisi tehdä. Tiedän autoista suunnilleen sen verran, että niissä on neljä pyörää ja ratti. Kävelin erääseen varaosaliikkeeseen kysymään, voisivatko he käydä apukäynnistämässä autoni, jotta voisin tuoda sen akun vaihtoon heidän liikkeeseensä.
Kotikäynti ja apukäynnistys tuskin kuuluivat liikkeen palveluihin, mutta niin se vain onnistui. Akun vaihdon lisäksi huoltomies katsoi konepellin alle sillä silmällä, että onhan kaikki muu kunnossa.
Eiväthän ne auto-ongelmat tähän loppuneet. Liikuntahallin pihalla käänsin avainta virtalukossa, mutta valojen vilkkumisesta huolimatta auto ei lähtenyt liikkeelle.
Liikuntakeskuksen parkkipaikalla sain muilta liikkujilta heti käynnistysapua. Silti auto ei tällä kertaa lähtenyt käyntiin. Enemmän autoista tietävät herrasmiehet epäilivät, että jokin ruisku on jäässä, sillä vika ei ollut akussa.
Auto jäi siihen, ja jälleen piti miettiä, mitä tässä tekisi. Työkaverini kertoi, että hänen kaverinsa pystyisi varmasti hinaamaan auton pois ja viemään sen talliinsa sulamaan, jos vain kysyisin hänen apuaan.
Ilmojen lauhtuessa auto onneksi lähti käyntiin omin avuin eikä hinausta tarvittu. Minua mietitytti kysyä apua tuntemattomalta, mutta päätin silti tarttua työkaverini vinkkiin ja kysyä autolle sulatuspaikkaa.
Sen lisäksi, että sain pitää autoani vuorokauden minulle tuntemattoman ihmisen autotallissa, hän oli myös pessyt autoni. Täysin odottamatta ja pyytämättä, hyvää hyvyyttään.
Viime viikolla mietin vakavasti, miksi kukaan asuu näillä elinkelvottomilla seuduilla, missä sekä ihminen että auto on puolet vuodesta syvästi jäässä. Ihmisten ystävällisyys ja auttamisen halu on yllättänyt minut täysin – oikeasti hyviä ja epäitsekkäitä ihmisiä on edelleen olemassa!
Onneksi muut näillä leveyspiireillä asuvat ihmiset auttavat ongelmiin joutuneita ja näin tekevät täällä elämisestä hieman helpompaa. Se lämmittää kylmimmilläkin pakkasilla.
Jaana Kangas