Tämä oli minun juttu. Aamulla kuudelta lähdettiin ladulle ja siitä 12 tunnin kuluttua olin maalissa illalla kello 18.03, Kuusamon Erä-Veikkoja edustava posiolainen konkarihiihtäjä Esa Mursu kertoo osallistumisestaan maailman pisimpään, 220 kilometrin hiihtokisaan Pohjois-Ruotsissa viime lauantaina.
Mursu sijoittui 10:nneksi Red Bull Nordenskiöld Race 2017 -kisassa. Kisaan osallistui 240 sivakoijaa 15 maasta.
Kisan voitti Andreas Nygaard Norjasta ajalla 11:48:07. Mursun aika oli 12:03:54.
Viimeisenä maaliin tullut viipyi matkalla 28,5 tuntia. Hiihtoon sai maksimissaan käyttää 30 tuntia.
Järjestäjien sivulla voittaja Andreas Nygaard toteaa, että on järjetöntä hiihtää tuota matkaa kun se vie niin kauan aikaa. Hänen strategianaan oli ottaa alussa rennosti ja vain roikkua mukana. Voittaja satsasi riittävän energian saantiin koko matkan. Lopussa voittajasta tuntui hyvältä kun voimia oli vielä jäljellä loppurutistukseen.
Kolme parasta palkittiin rahapalkinnoilla. Voittaja sai 5000 euroa, toinen 3000 euroa ja kolmas 2000 euroa.
– Kisa järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Silloin päätin, että osallistun tämän vuoden kilpailuun, Esa Mursu kertoo.
– Onhan se erikoinen matka. Se on todellinen kestävyysmatka, saa siinä itsensä haastaa, tasatyöntöä koko kisan hiihtänyt Mursu sanoo.
– Itse en ole omaan suoritukseeni ihan tyytyväinen. Vaikka jaksoinkin hiihtää, niin paremmin olisi kulkenut, jos olisin jo heti alkutaipaleella alkanut nauttimaan kiinteätä ravintoa. Puoleen matkaan nautiskelin vain energiajuomaa ja -geeliä. Vasta sitten puolessa välissä aloin syömään energiapatukoita, Mursu kertoo.
– Kisaan ei pysty tankkaamaan enempää kuin vaikkapa 50 kilometrille.
– Kisa oli samalla vähän niin kuin syömiskilpailu, eli ne jotka osasivat ravinnon käytön paremmin, he jaksoivat myös hiihtää paremmin.
– Tunteet velloivat laidasta laitaan. Kun 130 kilometriä oli hiihdetty, ajattelin, että tässä ollaan nyt Vaasa-hiihdon lähtöviivalla, ja edessä on vielä 90 kilometriä, Mursu naurahtaa.
– Sää oli hyvä. Lähtiessä pakkasta oli -9 astetta, ja maalissa -5 astetta. Tuulta ei ollut juuri lainkaan.
Korkeuseroa hiihtoreitillä oli noin 150-200 metriä.
– Maalissa olkapäitä särki ja paleli. Seuraavana yönä ei nukuttanut kunnolla, se oli semmoista torkkumista. Kisan jälkeen 12 tuntia tuntui kehossa pahalta.
Mursun huoltajana toiminut hänen puolisonsa Heli Heiskanen pääsi autolla hiihtoreitin varrella viiteen eri kohtaan antamaan juomapulloja.
– Heli ajoi kiertäessään huoltopaikalta toiselle yhteensä 350 kilometriä.
Posiolta kisapaikalle on matkaa 500 kilometriä. Kisa-alue sijaitsee Jällivaarasta lounaaseen noin 70 kilometriä.
– Sunnuntaina ajelimme Posiolle. Se oli samalla lepopäivä. Maanantaina sitten kävin jo taas hiihtämässä. Keskiviikkona olo oli jo niin hyvä, että olisin voinut hiihtää kilpaa, Mursu sanoo.
– Näillä näkymin osallistun kisaan myös ensi vuonna, Mursu toteaa.
