Kolumni

Et saa kuvata

Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi

Tämän lehden sivuilla on juttu seurakunnan lastenkerhosta. Jutusta tuli vähän hassu. Siinä ei nimittäin esiinny ainuttakaan lasta. Seurakunnan lapsityöntekijät sanoivat, että lapsia ei sitten saa kuvata.

Tai on jutussa toki kaksi 16-vuotiasta tyttöä. Lain silmissä siis alaikäisiä, toisin sanoen lapsia. Heitä sain kuvata ja haastatella, eikä heidän vanhempiensa ollut tarvinnut täyttää kirjallista lupalappua tyttäriensä kuvaamista varten.

Toisin oli 4–5-vuotiaiden kerholaisten osalta. Heidän vanhempansa olivat tällaiset kaavakkeet täyttäneet, ja ilmeisen moni oli vieläpä kieltänyt oman lapsensa kuvaamisen. Käytäntö on nykyään arkipäivää päiväkodeissa ja kouluissa. Vanhemmat haluavat jostain syystä rajoittaa lastensa kuvaamista. Syystä, jonka minäkin haluaisin tietää.

Suomen perustuslaki sanoo näin: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

On päivänselvää, että minun lastani ei sitten kukaan kuvaa -lupalapun kirjoittaminen rajoittaa sananvapautta. Varsinkin, kun lainsäädännöstä ei löydy pykäliä tällaisten kuvauskieltojen tueksi.

Perustuslain turvaamat sananvapaus ja yksilönsuoja törmäävät keskenään. Yksilönsuojakaan ei perusteeksi käy, jos lapsen kuvan julkaisu ei haittaa mitään.

Lastensuojelun keskusliitto on laatinut oman ohjeistuksensa lasten haastattelemiseen ja kuvaamiseen. Senkin lähtökohta on sananvapaus, ei suinkaan lasten yltiöpäinen suojeleminen: Lasten ja nuorten ajatukset yhteiskunnallisesta todellisuudesta olisi tärkeää saada kuuluviin ilman, että kaikki esille tuleva on aikuisten siivilöimää. Alaikäiset seuraavat viestimiä siinä missä me aikuisetkin, joten he mielellään lukisivat omanikäistensä käsityksiä maailman menosta.

On väärin, että seurakunnan kerhossa kesästä iloitseva lapsi ei saa kertoa tästä ilosta paikallislehdessä nimellään ja kuvallaan.

Kamerat ja kuvaaminen lisääntyvät koko ajan. Yhä nuoremmat lataavat kuviaan nettiin, ja ne elävät siellä omaa elämäänsä.

Sekin on totta, että maailma on paha, ja lapsia pitää yrittää suojella. Mutta mitkä ovat siihen oikeat keinot?

Onko vanhempien suurin pelko todella se, että joku pedofiili lukee Koillissanomia ja vetää käteen siellä oleville lasten kuville?

Aleksanteri Pikkarainen

”Lasten ja nuorten ajatukset yhteiskunnallisesta todellisuudesta olisi tärkeää saada kuuluviin.