Alakerta | Jyrki Vendelin / jyrki.vendelin@koillissanomat.fi
Paljon on muuttunut mediakentässä neljännesvuosisadan aikana, saattaisi joku hienompi ihminen tässä vaiheessa sanoa. Kaukana takana ovat ne päivät, jolloin Koillissanomien urheilutoimittaja seurasi Joensuussa Pallo-Karhujen miesten lentopallopeliä Mutalan Rientoa vastaan, kirjoitti pelin jälkeen Adlerilla jutun ja lähetti sen faksilla Kuusamoon.
Samaisella reissulla hämärämiehet murtautuivat yöllä hotellin sisäparkkialueella olleeseen KS:n pikkupösöön. Voroille kelpasivat autoradio ja toimittajan hanskat, mutta ei vanha Adler. Kun ilmoitin asiasta lehden silloiselle päätoimittajalle Piiraisen Matille, hän vain naurahti, että ”sitähän maailmalla sattuu”.
Takavuosina toimittajat, ja etenkin urheilutoimittajat reissasivat paljon ja raportoivat tapahtumista paikan päältä. Nyttemmin työnkuva on muuttunut melkoisesti. Tärkeimmät työkalut ovat puhelin ja tietokone, jota tuijotetaan tuntitolkulla joka päivä. Iltasella on sitten silmät niin sumeana, ettei tahdo saada hirvenjuoksun arvioinnista pisteitä juuri nimeksikään.
Luin jostakin, että liika istuminen on suorastaan vaarallista ihmisen terveydelle. Sen tottavie olen huomannut ja joutunut kokemaan. Persukset penkissä löhöäminen ja alinomainen sähköisen ruudun tuijottaminen päivästä toiseen eivät yksinkertaisesti sovi meikäläisen vartalolle.
Perinteinen toimittajan työ oli antoisaa ja siinä pääsi tapaamaan mielenkiintoisia persoonia. Sen sijaan kymmenien sähköpostien päivittäinen selaaminen ja puhelimessa paasaaminen eivät sitä ole. Siinä jäävät aidot kontaktit kokonaan syntymättä.
Niinpä on tullut johtopäätösten aika. Media-ala saa nyt jäädä ja edessä odottaa kokonaan toisenlainen työsarka. Tästä päivästä lukien minua ei saa enää nimitellä toimittajaksi. Viimeiset virkkeet on nyt vuodateltu.
Jaa, no jos vielä yhden kappaleen kaupan päälle. Olen päättänyt lähteä yrittäjän karikkoiselle polulle. Sen verran voin jo paljastaa, että urheilun ja liikunnan kanssa ollaan jatkossa kiinteässä ja kestävässä parisuhteessa.
Eteenpäin, sanoi mummon poika lumessa. Hyvästi ja näkemiin.