Joka marraskuu sama juttu, Etelä-Suomi menee sekaisin lumesta.
Siinä missä muualla Suomessa lumen sataminen on normaali ja odotettukin asia, Etelä-Suomessa valkoinen hiutale ystävineen aiheuttaa valtavan kaaoksen.
Autoilijat liukastelevat, kävelijät kaatuilevat ja julkinenkin liikenne takkuaa. Lumi tuntuu olevan suuri vitsaus, vaikka sen pitäisi olla luonnollinen elementti näillä leveyspiireillä.
Kun Etelä-Suomessa tulee lunta, se on kaaos tai ainakin suuri tapahtuma.
Eikä se lumi ole hyvä asia. Eteläsuomalaisille lunta saa olla maassa kahtena päivänä vuodessa: jouluaattona ja joulupäivänä. Muuten valkoinen peite maan päällä saa pysyä poissa.
Etelässä toivotaan kovasti aitoa, oikeaa talvea. Sitten kun se sinne saapuu, niin mieli muuttuu nopeasti.
Taivastellaan liukkaita kelejä ja paukkupakkasia, kun elohopea laskee alle kymmenen miinusasteen.
Onneksi muualla Suomessa ollaan lumen kanssa sinut.
Talvi tulee silloin, kun se sattuu kulloisenakin vuotena saapumaan.
Lumi otetaan ilolla vastaan ja siitä otetaan kaikki hyöty ja ilo irti.
Pohjoisessa lumi on luonnollinen asia, toisin kuin vain 600 kilometriä etelämmässä.
Mutta osataan pohjoisessa ottaa ilokin irti siitä, kun etelän ihmiset taivastelevat talvea.
Koko muu Suomi seuraa huvittuneena jokavuotista uutisointia siitä, kun talvirenkaat olisi syytä jo vaihtaa, mutta eipä sitä etelän kiireillä ehdi tekemään.
Eikä etelässä opita ensilumen tulosta.
Kun valkoinen peite on hävinnyt, seuraava kaaos on jälleen päivän lähempänä.
Eteläsuomalainen miettii uutta lumisadeaaltoa odotellessa, että pitäisiköhän vaihtaa talvirenkaat ennen seuraavaa kaaosta.
Usein etelässä on kuitenkin jälleen niin kiire, että rattaat jää vaihtamatta. Edessä on taas liukastelua ja peltikolareita.
Ja sama toistuu pitkin talvea, kunnes koittaa kevät, jolloin eteläsuomalainen taivastelee mennyttä kylmää ja lumista talvea.