Kolumni

Ettei jäisi tyhjän päälle

Nuoret peruskoulunsa keväällä päättävät yläkoulujen ysiluokkalaiset tekevät lähiaikoina isoja päätöksiä. Yhteishaku toisen asteen opintoihin alkaa ja pitäisi tietää, mikä kiinnostaa ja mihin suunnata tulevissa opinnoissaan.

Valtaosa nuorista tietää, mitä tahtovat ja pääsevät jatkamaan opintojaan. Osa nuorista ei kuitenkaan syystä tai toisesta löydä paikkaansa, ei hae tai pääse opiskelemaan. Huoli siitä, miten heille käy, on suuri.

Suomessa oli vuonna 2010 noin 51 300 työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle syrjäytynyttä 15–29-vuotiasta nuorta. Joukossa oli 18 800 työttömän työnhakijan lisäksi 32 500 nuorta, joista ei löydy tietoja.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvät kysymykset puhuttavat niin vanhempia, nuorten parissa käytännön työtä tekeviä kuin virkamiehiäkin. Keskustelu kertoo aikuisten huolesta siitä, miten koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville tai muuten elämässään sivuraiteelle joutuneille nuorille käy elämässään.

Yhden nuoren yhteiskunnasta syrjäytyminen maksaa veronmaksajille reilun miljoona euroa. Iso tukku rahaa ja samalla myös yksi käsipari vähemmän tulevaisuuden työmarkkinoilla, puhumattakaan siitä, mitä elämästä syrjään jääminen merkitsee nuorelle itselleen ja hänen läheisilleen.

Syrjäytyminen on todellinen uhka, myös täällä Koillismaalla. Jos ei ole koulussa eikä töissä, putoaa kelkasta nopeasti. Elämän normaali rytmi menee sekaisin eikä töitä lopulta uskalla lähteä edes hakemaan.

Ongelmatilanteista selviytyvät parhaiten ne nuoret, jotka saavat lähiverkostoltaan ohjausta ja tukea. Ilman riittävää ja varhaista tukea ongelmat pitkittyvät ja kasautuvat.

Nuoret tarvitsevat kasvunsa tueksi välittäviä aikuisia. Päävastuu nuoren kasvun tukemisesta on vanhemmilla, mutta aina eivät vanhempienkaan voimavarat yksin riitä. Näissä tilanteissa nuoren kasvua tukeva välittävä aikuinen voi olla joku muu läheinen aikuinen, opettaja, tai sosiaalityöntekijä. Pääasia on, että nuorella on joku, jolta hän saa neuvoja ja tukea tarvitessaan.

Koillismaalla nuorten syrjäytyminen on otettu vakavasti. Annut-projektissa, TakuuPooli-hankkeessa ja etsivässä nuorisotyössä nuorta autetaan ja tuetaan, opetetaan ottamaan kiinni arjesta. Toiset tarvitsevat tukea enemmän ja pitempään, toisille riittää vähempikin. Tärkeintä on, ettei ketään jätetä yksin tyhjän päälle.

Helena Matila